Must Travel

Siem Reap vaikuttaa muutaman päivän kokemuksella mukavalta pikkukaupungilta. Pelkäsimme saapuvamme turistirysään, ja matkalla lentokentältä hotellille näimmekin useita valtavia resortteja ja luksushotelleja. Kuitenkin heti keskustan reppureissaajabaarien läheisyydestä poistuessa Siem Reapista löytyy varsin miellyttäviä jokseenkin rauhallisia katuja, pikkukuppiloita ja ravintoloita.

Ulkomaalaisia kaupungissa oli kyllä paljon, mutta iloinen yllätys oli, että kaupunkia ei ainakaan vielä ollut rakennettu pelkästään turismia varten, eikä suomea puhuvia räätäleitä näkynyt. Löysimme (mahdollisesti australialaisen) expat-mieskaksikon vetämän mikropanimon, joka myi omassa pubissaan sekä omia hyvin pieninä erinä valmistettuja oluitaan että muiden kaakkoisaasialaisten pienpanimoiden oluita. Yksi vakioasiakkaista kertoi, että panimon omia oluita pannaan vain tynnyrillinen tai pari kerrallaan.

Hotellimme yllätti myös iloisesti. Varasimme huoneen Kafu Resortista Airbnbn kautta ja maksoimme siitä huimat 25 euroa yöltä, joten odotimme yksinkertaista huonetta ja hotellia. Huoneet olivat kaksikerroksisissa rakennuksissa vehreän puutarhan keskellä ja niihin johtivat kapeat polut, joille puutarhan eksoottiset kasvit paikoittain myös tunkivat lehviään. Keskellä puutarhaa oli uima-allas, pienen pieni ravintola ja hotellin 24h-vastaanotto. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta, sisään kirjautuessamme saimme kylmät pyyhkeet, ananasmehua sekä tuoreita hedelmäpaloja.

Angkor

Sovimme erään tuktuk-kuskin kanssa Angkorin kierroksesta. Yhden päivän lippu Angkorin temppelialueelle maksaa 37 dollaria ja lipulla pääsee alueelle jo klo 17 edellisenä iltana – eli käytännössä katsomaan auringonlaskua, mikä on erittäin suosittua.

Välihuomio: Kambodzassa on yleisesti käytössä Yhdysvaltain dollarit ja paikallista valuuttaa rieliä jopa paikalliset käyttävät vain pieniin ostoksiin. Vaihtorahan saattaa tosin dollareilla maksaessa saada osittain rieleinä. Esimerkiksi 2000:n

rielin seteliä käytetään vastaamaan 50:ntä dollarisenttiä.

Kuskimme Vanda tuli noutamaan meidät hotelliltamme ja vei meidät Angkorin lipunmyynnin kautta pyramidin muotoiselle temppelille katsomaan auringonlaskua. Jännittävintä kokemuksessa oli kieltämättä pyramiditemppelin huipulle kipuaminen jyrkkiä ja korkeita kiviaskelmia pitkin. Huipulla turistitungos oli valtava ja kiertelimme väenpaljoutta löytämättä sopivaa paikkaa katsella omassa rauhassamme auringonlaskua. Olimme kuitenkin tyytyväisiä kokemukseen ja lähdimme kipuamaan alaspäin hyvissä ajoin ennen kuin tuli täysin pimeää.

Sovimme seuraavan päivän ohjelmasta Vandan kanssa ja hän lupasi noukkia meidät hotelliltamme klo 5.00, jotta ehdimme katsomaan auringonnousua Angkor Watille ja Vanda totesi, että voimme maksaa ilta-ajelunkin hinnan vasta seuraavana päivänä. Aamulla heräsimme klo 4.30 ja saavuimme kadun varteen täsmällisesti klo 5.00. Puolen tunninkaan päästä Vandaa ei vielä näkynyt ja aloimme olla huolissamme auringonnoususta. Päätimme lähteä pääkadun varteen etsimään toista kyytiä.

Hyvin nopeasti löysimmekin uuden kuskin mr. Longin, joka lupasi kuskata meitä koko päivän. Aamun tunteina matkakumppanini vatsa oli ruvennut oireilemaan (paikallistimme oireiden syyn myöhemmin melko varmasti edellisen illan ruuan mukana tulleeseen salaatinlehteen) ja matkalla temppeleille etsimme tuloksetta apteekkia, joka olisi ollut auki ennen kuutta tai edes auennut kuudelta.

Lopulta luovutimme ja ajoimme temppeleille. Angkor Watin nähtyämme vatsaoireet olivat kuitenkin sen laatuisia, että mr. Vatsaoire lähti mr. Longin kyydillä takaisin hotellille lepäämään tiputettuaan minut ensin Angkor Thomin keskukseen Bayonin temppelille.

Angkorin temppelit ja muut rauniot sijaitsevat valtavalla alueella soiden keskellä. Välimatkat temppeleiden välillä vaihtelevat parista sadasta metristä useisiin kilometreihin ja esimerkiksi matka Angkor Watilta Angkor Thomin keskelle (Angkor Thom on vanha Khmer-valtakunnan pääkaupunki, jonka alueella on useita temppeleitä ja muita rakennusten raunioita) vei tuktukilla vartin verran. Matkat temppeleiden välillä taittuvat useimmiten viidakon keskellä kulkevaa tuktukien, autojen ja mopojen pöllyttämää hiekkatietä, joten vaikka käveleminen tai pyörän vuokraaminen on mahdollista, tuktukilla kulkeminen on miellyttävin vaihtoehto, kun näkymätkin matkan varrella ovat jokseenkin yksitoikkoiset.

Tuktuk koko päiväksi Angkorille maksaa 15 dollaria. Jos haluaa nähdä auringonnousun, maksaa se 5 dollaria lisää, samoin kuin auringonlasku. Koko setin saa siis 25:llä dollarilla.

Angkor Watin lisäksi kävin vielä yksikseni mr. Longin kyyditsemänä katsastamassa mainitun Bayonin, sen vieressä olevan temppelin, jonka nimeä en muista sekä Ta Prohmin, joka on kuuluisa Lara Croftin kuvauspaikkana. Näin sain kierrettyä tärkeimmät temppelit puolessa päivässä, mutta toki suurin osa jäi vielä näkemättä – täytyy siis palata vielä!

Vaikka Angkor Wat vaikutti massiivisuudellaan, pidin enemmän muista näkemistäni temppeleistä. Bayon oli kapeiden käytävien ja portaikkojen monikulmion muotoinen sokkelo, jossa pääsi kipuamaan ylemmäs ja ylemmäs kun vain löysi reitin – ja kuvatessa, ihastellessa ja uutta kerrosta kiertäessä kadotti satavarmasti portaat, joita pääsi takaisin alas. Bayonin viereinen neliönmuotoinen temppeli oli sen täysi vastakohta. Loogisesti kerroksittain neliön muotoon rakennetun temppelin huipulle kiivettiin yhtä sivua ja alas laskeuduttiin vastakkaiselta puolelta.

Ta Prohm taas löytyi vasta muutaman sadan metrin viidakkotien päästä – uloimmat muurit olivat kaukana keskiössä sijaitsevasta temppelistä ja viidakko oli vallannut temppelin ympäristön ja itse temppelin, eikä sitä oltu siistitty puista ja kasvillisuudesta kuten Angkor Watin laajoja nurmikenttiä. Ta Prohmissa näkyi samanlaiset ulkoseinää kiertävät pylväskäytävät kuin Angkor Watissakin, paitsi että pylväät olivat aikoja sitten romahtaneet ja lojuivat nyt kivimurikkakasoissa sikin sokin sisimmän muurin vierillä. Ta Prohm vaikutti siltä, että pohjakaava oli pienemmässä mittakaavassa sama kuin Angkor Watissa, mutta luonnon valtaama temppeli antoi ehkä osviittaa siitä, miltä Angkor Watkin on näyttänyt kun se on ensimmäisen kerran viidakon keskeltä löydetty.

Ainiin ja ne vatsaoireet – menivät ohi päivän levolla ja ravitsevaa nesteytystä etsiessä teimme huiman löydön: soursop-mehu!! Soursop on ilmeisesti jackfruitia muistuttava, mutta pienempi hedelmä, joka maistuu makealta. Uusi lempihedelmämme, aiomme yrittää ostaa ja syödä sellaisen asap!