Must Travel

Kesäreissun suunnittelu on alkanut! Heinäkuussa suuntaamme Lofooteille. Tästä tulee ehkä maailman pisin blogikirjoitus, mutta koittakaa jaksaa.

Ajelemme pohjoiseen Lofootteja kohti autolla, katsastaen samalla muuta Norjan rannikkoa ja hiukan Suomen Lappia. Aikataulu on tällä reissulla väljä, koska olemme liikkeellä keskellä kesälomia, ilman kiirettä. Reissuun voi kulua joko viikko tai kaksi. Itsemme tuntien varaudumme siihen, että kolme yötä samassa paikassa on liikaa – roadtripeillä pysyttelemme yleensä liikkeessä, jatkuvasti uusia maisemia ja paikkoja etsien ja joka yö eri paikassa nukkuen.

Teen nyt reittivertailun, vaikka meidän kulkupelimme on jo valittu. Tromssa on Lofootteja lähin isompi kaupunki, joten lasken reittimme Helsingistä sinne.

REITTI HELSINGISTÄ TROMSSAAN (YHTEEN SUUNTAAN):

• autolla 1350km, 16,5h, päästöt: 0,23 tCO₂ eq
• lentäen: 1h55min + turvatarkastuksiin yms. käytetty aika, hinta alkaen 240e/hlö, päästöt 0,31 tCO₂ eq
• hypoteettinen bussireitti: 1350km, päästöt: 0,07 tCO₂ eq
• hypoteettinen junareitti: 1350km, päästöt: 0,03 tCO₂ eq

Taas päästöt laskettu WWF:n päästölaskurilla: http://www.ilmastolaskuri.fi/fi/road-traffic

Yritin pohtia, kuinka paljon kuluu bensiiniä jos ajaa Tromssaan, mutta en päässyt itseni kanssa ihan yhteisymmärrykseen asiasta, ja riippuuhan se autostakin. Jollakin autolla saattaa tankillinen riittää ihan perille asti, mutta tavallinen auto ja kuski varmasti joutuu pysähtyä tankkaamaan, eli laskisin kyllä yhdensuuntaisen reissun kustannukseksi kaksi tankillista bensaa.

Juna- ja bussireittejä voi perillekin asti löytyä, mutta niitä en tässä viitsinyt ruveta selvittämään – vaikka päästölaskurin mukaan junailu olisikin ekointa – kun me lähdemme matkaan nyt joka tapauksessa autolla (ekoa tai ei, ainakin ekompaa kuin lentäminen!). Jos olet matkannut Lofooteille bussilla tai junalla, arvon lukija, jaa toki reittisi kommenteissa!

Matkan alku

Kuten artikkelin alussa totesimme, Lofooteille on törkeän pitkä matka. Siksi päätimme yhdistää reissun Kaustisen folkfestariin, jonne olemme joka tapauksessa menossa. Kaustisellekin ajaa Helsingistä kuusi tuntia, joten siellä ollaan jo paljon lähempänä Lofootteja.

Kaustiselta on tarkoitus suunnata ensimmäisenä Vaasaan, josta pääsee lautalla Uumajaan. Lauttamatka kestää 3,5 tuntia ja maksaa kahdelta hengeltä ja henkilöautolta 135 euroa. Ei siis mitään halpaa lystiä, mutta jos ei halua ajaa meno- ja paluumatkalla täsmälleen samaa reittiä, niin lauttavaihtoehto kannattaa.

Reitti Norjaan ja sieltä takaisin

Lautta-aikataulun mukaan pääsemme Ruotsin puolelle klo 8.00 lautalla, joka on perillä klo 11.30. Koska lauttamatka jo itsessään on kallis, luulen, että pakkaamme omat aamiaistarpeet mukaan ja säästymme kalliilta laiva-aamiaiselta.

Kun olemme puolen päivän aikaan Uumajassa, ehdimme ajella jo saman päivän aikana pitkälle Ruotsin puolelle. Suunnitelmani mukaan yövymme jossain rajan tuntumassa leirintäalueella ja aamulla jatkamme matkaa Norjaan.

Norjassa ensimmäinen kohteemme on Mo i Rana, johon johtaakin suora valtatie Uumajasta. Seuraamme tätä valtatietä Ruotsin puolella, mutta saavuttuamme Norjaan, saatamme koukata hiukan etelän suuntaan, jotta pääsemme nauttimaan mahdollisimman pitkästi kuulemma kauniista Helgelandin rannikosta. Helgelandin rannikkoreitti alkaa tosin vieläkin etelämmästä ja on kaikkiaan 400 kilometriä pitkä. Koska meillä on paljon muutakin nähtävää, emme yritä ajaa koko Helgelandin rannikkoa päästä päähän.

Yövymme ehkä Mo i Ranan läheisyydessä, jälleen leirintäalueella ja jatkamme matkaa pohjoiseen. Seuraavia kohteita, joita ainakin käymme katsomassa ovat Svartisenin jäätikkö ja Saltstraumen, josta löytyy yksi maailman voimakkaimmista vuorovesivirtauksista. Siellä matkaseurani haluaa pitää kalastustauon, joten luulen, että yövymme Saltstraumenin rannassa, josta löytyy arvioiden mukaan miellyttävä leirintäalue Pluscamp Saltstraumen.

Pohjois-Norjan suurinta jäätikköä pääsemme ihailemaan lautalta. Helgelandin maisemareitti eli proosallisemmin valtatie 17 pitää sisällään kokonaiset kuusi lauttamatkaa. Me aiomme hyödyntää niistä ainakin yhden eli lautan Kilboghavnista Jektvikiin, joka on Helgelandin lauttamatkoista erikoisin ja pisin. Matka kestää noin puolitoista tuntia, maksaa noin 35 euroa, puolessa välissä matkaa ylitetään napapiiri ja päästään samalla nauttimaan näkymistä suoraan Svartisenin jäätikölle. Jäätikölle voisi tehdä myös ohjatun patikkaretken tai ajaa autolla ylös jäätikön reunalle, josta tosin joutuu vielä kävelemään päästäkseen näköalapaikalle. Katsotaan ensin, miten vaikuttuneita olemme lauttanäkymistä ja päätetään sitten, tehdäänkö vielä erikseen jäätikköretki.

Saltstraumenilta matka jatkuu Helgelandin pohjoisimpaan osaan, jota kutsutaan Salteniksi. Täältä pitäisi löytyä hyviä kalavesiä ja autioita rantoja. Autiot rannat tarkoittavat toki teltan ja auton kanssa matkustaville potentiaalista ilmaista yöpaikkaa! Norjassa on samat jokamiehen oikeudet kuin Suomessakin: kunhan ei häiriköi paikallisia asukkaita, teltan voi pystyttää mihin vain.

Saltenilta startatessamme olemmekin jo melkein Lofooteilla. Lofootteihin olemme suunnitelleet käyttävämme kaksi päivää. Monessa blogikirjoituksessa, joita olen lukenut, on suositeltu vielä pidempää pysähdystä, mutta itsemme tuntien tiedämme, ettemme jaksa viipyä samassa paikassa kovin montaa päivää.

Lofooteilta ajamme kohti Tromssaa, mahdollisesti Vesterålenin ja Senjan saarten kautta. Saaret ovat kuulemma kauniita ja tällä seudulla on mahdollista käydä myös valassafareilla, joita täytyy tutkia vielä tarkemmin – valaiden näkeminen olisi kyllä huippua!

Ennen Tromssaa pidämme taas tärkeän kalastustauon. Ihan Tromssan eteläpuolella on nimittäin paikka nimeltä Fugelberget, joka on periaatteessa kalliohylly, jonka reunalta meri alkaa suoraan todella syvänä, mikä ilmeisesti taas on kaloille mieluisa hengailupaikka. Ehkä grillaamme tuoretta kalaa tromssalaisella leirintäalueella samana iltana.

Tromssasta jatkamme vielä katsastamaan Lyngenin, ”Norjan Alpit”. Paikka on laskettelijoiden suosiossa upeiden maisemiensa ja vuorenhuippujen ympärivuotisten lumien takia. Lyngeniä tarkastelemme varmaan lähinnä auton ikkunasta ohi ajaessamme ja jatkamme samaan putkeen Alta-joelle. Joki virtaa syvästä kanjonistaan vuonoon ja maisemien pitäisi olla taas kerran upeat.

Altalla yövyttyämme aloitamme kotimatkan. Suunnitelmamme on ajaa alas käsivartta pitkin ja tsiigailla samalla Lapin maisemia (jos ollaan hurjalla tuulella, ehkä kiivetään jopa jollekin tunturille). Luulen, että yövymme jollain leirintäalueella matkan varrella ja jatkamme seuraavana päivänä sukulaistukikohtiin Pohjanmaalle, josta onkin enää lyhyen lyhyt muutaman tunnin ajomatka kotiin.

Majoitus ja ruokanäkymät

Norjassa majoittuminen leirintäalueella on samanhintaista tai jopa vähän edullisempaa kuin Suomessa. Hotelleja emme budjettimatkaajina ole edes katselleet, mutta AirBnb-tarjonta vaikuttaa hintaluokaltaan myös samanlaiselta kuin kotimaassa. Suunnitelmissamme on majoittua suurin osa öistä leirintäalueella ja muutama yö väleissä AirBnb:ssä, jossa saadaan pestyä pyykkiä ja käytyä mukavassa lämpimässä suihkussa.

Pst. Löysin myös tällaisen upean majoituskonseptin: Lofoten Vanlife. Heiltä saa vuokrata retro-pakun, josta löytyy pikku keittiö ja sänky kahdelle ja ajella sillä sitten sopivaan näköalapaikkaan yöksi. Kuulostaa ja näyttää upealta, mutta sopii ehkä paremmin matkaajille, jotka lentävät kohteeseen – meillä kun on jo oma auto alla. Ehkä seuraavalla Lofoottien reissulle!

Norjassa on mahdollista myös Suomen tapaan leiriytyä ihan mihin vain luonnon helmaan, kunhan ei häiritse paikallista asutusta leireilyllään. Pienen guuglailun perusteella esimerkiksi Saltenin alue vaikuttaa lupaavalta autiorantojen suhteen: toivon, että saamme ainakin yhdeksi yöksi pystyttää leirimme meren rantaan.

Mitä telttailessa kannattaa ottaa huomioon? Meidän huomiolistalla ovat ainakin seuraavat asiat:

1. Sadesäälle kannattaa olla plan B – teltan kuivumista ei ehdi aamulla odotella, kun on kiire nähdä lisää paikkoja. Sadeyön suunnitelmaksi käy esimerkiksi mökki leirintäalueella, AirBnb tai jopa hotelli. Autossakin voi nukkua.

2. Me mukavuudenhaluiset kuljetamme mukana neljän hengen telttaa ja isoa ilmapatjaa – näitä romppeita ei jaksa roudata kovin pitkälle autosta. Jos siis autoa ei saa ajettua rantaan asti, ei meidän leirikään ole rannassa.

3. Teltassa voi tulla kylmä. Lämpimät pyjamat ja paksut makuupussit (tai jopa peitot) on siis must.

4. Telttailun ei tarvitse olla ekstremeä – kun ollaan matkassa autolla, mukaan mahtuu edellä mainittu ilmapatja, peitot, tyynyt ja lakanat. Leirin pystytyksessä menee näillä varusteilla kokemukseni mukaan noin 5 minuuttia kauemmin kuin pelkillä makuupusseilla matkatessa ja mukavuustaso on noin +250%. Nukut siis kuin hotellissa, mutta ilmanvaihto on parempi ja yleensä näkymä huoneen ovelta peittoaa minkä tahansa hotellin käytävän.

5. Muista pakata myös pyyhe! Aamulla kosteat pyyhkeet voi liikkeelle lähtiessä levittää auton takaikkunalle, jossa aurinko toivon mukaan paahtaa ne kuiviksi.

Ruokakulttuurista sen verran, että norjalainen ruoka ei kuulosta kovin huipulta. Norjassa maisteltavat erikoisuudet perustuu ilmeisesti pääosin turskaan eri muodoissa ja ravitolaruoka on maassa aika kallista. Joitakin paikallisia ravintoloita on toki katsastettava, mutta tuomme varmasti myös ruokaa mukanamme, teemme ruokaostoksia kohteessa ja kokkailemme leirintäalueiden yhteiskeittiöissä. Trangian mukaan pakkaaminen ei myöskään ole pois suljettu vaihtoehto.

Tarvittavat varusteet ja pakkauslista

Tärkeitä muistettavia:

Teltta, ilmapatja, lakanat, peitot ja tyynyt. Luksustelttailijat matkassa. Ja muista ne pyyhkeet.

Vaatesuunnitelma: kerrospukeutumista. Säätila on varmasti Norjassa vaihteleva eli matkaan tarvitaan kerroksia. Kannattaa varmaan pakata parit legginsit ja lisäksi housut, jotka voi sujauttaa leggareiden päälle. Pari mekkoa (käytettäväksi legginsien kanssa tai ilman) ja näiden päälle laitettavaksi fleece-takki ja villapaita. Tuulen pitävä takki, uikkarit ja villasukat on oltava mukana. Kengiksi sopivat sellaiset, joilla on hyvä kävellä kallioilla ja rannoilla ja joihin mahtuu tarvittaessa ne villasukat. Lämmin pyjama kylmiksi öiksi.

Ja pyykinpesuainetta!

Ruokatarpeet: trangia leirikokkailuihin; välipalaruokia (koska ruoka on Norjassa kallista) esim. myslipatukoita, keksejä, sipsejä; muutama iso vissypullo (joita voi täyttää hanavedellä kun tyhjenevät); olutta – olut on Norjassa kallista ja millainen olisi loma ilman muutamaa olutta!

Parille ateriallekin voidaan pakata värkit mukaan: esimerkiksi pari purkkia tomaattimurskaa, pari valkosipulin kynttä ja pieni paketti makaroonia – voilà: illallinen.

Kirja.

Puuttuuko vielä jotain?