Mitä tehdä, kun on kateellinen muiden reissuista ja omassa sähköpostissa ei ole yhtään varausvahvistusta miltään lentoyhtiöltä? Varaa matka. Aika suoraviivaista ongelmanratkaisua.
Varasin siis hetken mielijohteesta matkan Krakovaan. Ja tällä kertaa lähdin matkaan ihan soolona, mikä on aina välillä tosi hauskaa: yksin matkatessa voi tehdä täsmälleen mitä haluaa!
Tämä oli ensimmäinen visiittini Puolaan ja Krakovaan, joten en oikeastaan tiennyt, mitä kaupungilta odottaa. Puolan historiasta muistin, että se oli sotatantereena ja pelinappulana maailmansodissa, osana itäbokkia ja ennen 1900-lukua tärkeä viljan ja perunan tuottaja. Varasin etukäteen kommunismikierroksen Nowa Hutan asuinalueelle ja lipun Auschwitziin. Majapaikan otin vanhan kaupungin ja vanhan juutalaiskaupunginosan väliltä – yleensä ei kannata tunkea asumaan ihan turistikeskustaan, koska esimerkiksi parhaat ravintolat sijaitsevat usein vähän sivussa vanhasta kaupungista.
Saavuin Krakovaan lentäen ja pienellä lentokentällä oli helppo navigoida, vaikka kylttejä kohti juna-asemaa oli hyvin vähän – tämä ehkä johtui siitä, että lentokenttäjuna on aivan uusi. Osa junavuoroista oli edelleen korvattu busseilla, koska junaradan loppusilauksia hoidetaan vielä kuntoon. Junamatka keskustaan kestää noin 20 minuuttia, asemalta hyppäsin raitiovaunuun, jolla pääsin ihan majapaikkani oven eteen. Krakovassa liikkuminen sujuu oikein hyvin kävellen, koska keskusta-alue on suhteellisen kompakti, mutta myös raitiovaunuverkosto on kattava. Raitiovaunuliput maksavat suunnilleen euron kappaleelta.
Kaupunki teki minuun heti ensisilmäyksellä positiivisen vaikutuksen. Kaupunki oli odotusteni mukaan vanhan kaupungin ulkopuolella vähän nuhjuinen, talojen maalipinnat hiukan rapistuneita ja paikoin graffitien peitossa, mutta esimerkiksi raitiovaunuista osa oli erittäin uuden näköisiä ja uudenkarheita tai vasta remontoituja rakennuksia näkyi siellä täällä.
Krakovan kiehtova historia – lohikäärmelegenda, kommunismi ja natsit
Krakovan historia on kiehtova ja monivaiheinen. Kaikki alkoi legendan mukaan lohikäärmeestä, joka asui Wawelin kukkulan luolassa. Monet urheat ritarit yrittivät haastaa lohikäärmeen hirmuvallan voimakeinoin. Menestystä tällä saralla kuitenkin saavutti vasta ovela Krakus, joka syötti kärmekselle myrkytetyn lampaan ja valloitti näin Wawelin kukkulan omaan käyttöönsä. Näin Krakowan ensimmäiseksi hallitsijaksi nousi mystinen kuningas Krakus, jonka massiivinen hautakumpu toimii nykyään nuorison illanviettopaikkana, sieltä kun on upeat näkymät kaupungin yli auringonlaskun aikaan.
Lohikäärmeen luola on edelleen Wawelin mäen kyljessä ja sinne pääsee laskeutumaan mäen päältä kapeita kierreportaita viiden zlotyn hintaan. Luola on pieni ja kostea, mutta viileydessään erinomainen kohde kesähelteellä.
Toisen reissupäivän aamuna oli vuorossa kommunismikierros. Kierros suuntautui Nowa Hutan alueelle. Alue on tunnettu, koska se on Neuvostoliiton rakennuttama utopistinen kaupunginosa, josta löytyi kaikki asukkaiden tarvitsemat palvelut ja työpaikat asukkaille tarjottiin asuinalueen yhteyteen rakennetusta valtavasta terästehtaasta.
Retken järjesti Crazy Guides ja retki olikin lievästi hullu, koska se tehtiin vuonna 1973 valmistetulla turkoosilla Trabantilla. Opas kertoi, että oli joutunut työntämään auton käytiin aamulla ja että välillä sama tapahtuu myös kierroksen aikana – mutta se on osa autenttista neuvostoelämystä! Tällä kertaa emme joutuneet kesken retken työntöhommiin.
Nowa Huta rakennettiin sen asukkaiden toimesta. Diilinä oli, että kun osallistuu rakennukseen, saa työpaikan uudesta tehtaasta ja asunnon uudesta kaupunginosasta. Nowa Huta valmistui kymmenessä vuodessa. Asunnot olivat ajan parasta laatua: korkeat huoneet, sisävessat ja keskuslämmitys. Asukkaat tosin olivat vanhoja maajusseja ja toivat muun muassa karjansa mukanaan, kun eivät voineet käsittää, miten eläminen onnistuisi ilman. Suurin osa sopeutui kaupunkielämään nopeasti, mutta joku jääräpää kuulemma piti possuja parvekkeellaan aika pitkään.
Alue rakennettiin esimerkiksi täydellisestä neuvostokaupungista ja oli alun perin erillinen kaupunki Krakovan kyljessä. Nowa Huta rakennettiin juuri Krakovan välittömään läheisyyteen, koska Krakova oli Puolan neuvostovastainen pesäke ja neuvostohallinnon mielestä ”taantumuksellinen” – täydellinen sosialistiutopia naapurissa varmasti auttaisi tässä asiassa.
Kaupungin rakennuksessa ja suunnittelussa sovellettiin pettämätöntä neuvostologiikkaa. Se rakennettiin eräälle Puolan hedelmällisimmistä viljelysmaista, joka olisi varmasti ollut Puolalle ja Neuvostoliitolle enemmän hyödyksi viljelykäytössä. Lisäksi malmia teräksen valmistukseen ei löytynyt mistään uuden valtavan tehtaan läheltä, vaan se kuljetettiin Nowa Hutaan Ukrainasta. Tehdas oli pitkään Puolan suurin.
Eräs kiinnostava yksityiskohta Nowa Hutan tarinassa liittyy uskontoon. Vaikka Nowa Hutassa oli asukkailleen kaikki mahdolliset palvelut: ruokakaupat, apteekit, kirjastot, jopa teatteri – siellä ei tietenkään ollut kirkkoa. Se ei olisi mitenkään sopinut sosialistiseen utopiaan. Uskonnolliset puolalaiset eivät tästä tietenkään pitäneet. Puolalaisista suurin osa oli neuvostoaikanakin kovin hartaita katolilaisia ja muistammehan kaikki, että paavi Johannes Paavali toinen oli puolalainen – vaikka Puola oli osa neuvostoliittoa kun hän nousi paaviksi! Niinpä nowahutalaiset pystyttivät erääseen kadunkulmaan ristin ja järjestivät omia hartauksiaan sen juurella.
Neuvostohallinto kielsi tämän toiminnan hyvin nopeasti. Pitkällisen väännön jälkeen kansa sai kuitenkin lopulta tahtonsa läpi ja sai luvan rakentaa kirkon. Muutamalla ehdolla. Heidän piti rakentaa se alusta loppuun itse, Nowa Hutan ulkopuolelle, ja siinä ei saanut näkyä ulospäin mitään kristinuskon symboleita.
Nowa Hutan asukkaat rakensivat kirkon, ”Arkin”, kymmenessä vuodessa. Kirkon ulkoseinät on päällystetty pienillä pyöreillä kivillä, jotka asukkaat ovat itse keränneet ympäristöstä yksi kerrallaan. Kirkon katto muistuttaa laivan runkoa: laivaa ei voitu pitää yksinomaa kristillisenä symbolina, vaikka se muistuttaakin nowahutalaisia Nooan arkista. Sisäänkäynnin päällä on myös katosrakennelma, joka on ovelasti muotoiltu kyljelleen kaadetun ristin muotoon – ristiä kun ei saanut julkisivussa virallisesti käyttää.
Nowa Hutan alueen suunnitteli joku nimekäs arkkitehti ja suunnitelmaan otettiin vaikutteita erityisesti Pariisista. Nowa Huta ei siis missään nimessä näytä neuvostolähiöltä, vaan enemmän joltain Pariisin kolkalta leveine puistoineen ja kauniine taloineen. Keskusaukiolta lähtee viiteen suuntaan viisi leveää katua – symboloiden työmiehen viittä sormea. Talojen väriksi valittiin juhlava valkoinen, mutta koska aivan naapurissa pohotti valtava terästehdas, ulkoseinät värjäytyivät pian harmaiksi ilmansaasteista. Nowa Hutan taloista suurin osa on edelleen savunharmaita.
Palattuani Nowa Hutasta, kävin vielä katutaidekierroksella juutalaiskaupunginosassa. Yritin löytää vakiofirmani Free Tours by Footin kävelykierroksia, mutta he eivät ilmeisesti vielä toimi Krakovassa. Turvauduin toiseen yritykseen, Free Walkative Toursiin. Täytyy sanoa, että kun olen tottunut edellämainitun vakiofirmani kierroksiin, jossa oppaat ovat kivenkovia graffitikulttuurin asiantuntijoita ja itsekin usein katutaiteilijoita, taidehistoriaa opiskelleen ja päivätyönään jotain ihan muuta tekevän oppaan kierros ei päässyt ihan yhtä mielenkiintoisiin syvyyksiin.
Krakovan katutaide kertoo kuitenkin paljon mielenkiintoisia näkökulmia kaupungin historiaan. Juutalaiskaupunginosan muraalit ja maalaukset ottavat kantaa ja kertovat tarinaa kaupungin juutalaisten historiasta ja traagisten tapahtumien aiheuttamista traumoista, nopeasti yön pimeydessä piirretyt tägit taas kaupungin nykyisestä poliittisesta ilmapiiristä.
Viimeisenä matkapäivänä päätin skipata Auschwitzin, ihan vain koska huomasin, että majapaikastani matkaa kohteeseen olisi ollut 2,5 tuntia. Se jää seuraavaan kertaan. Päätin kuitenkin, että Krakovaan tultuani minun täytyy tutustua jollain tavalla kaupungin historiaan natsien vallan alla – osallistuin Walkative Toursin holokausti-kävelykierrokselle.
Krakovassa on vanha juutalainen kaupunginosa Kazimierz, jossa asui yksi Puolan suurimmista juutalaisyhteisöistä ennen toista maailmansotaa, yli 60 000 juutalaista. Kun saksalaiset valtasivat Krakovan, juutalaisia kohtasivat heti tiukat säännöt: heidän täytyi pitää tarkkojen mittojen mukaan valmistettuja hihanauhoja, joita koristi Daavidin tähti ja pian he eivät saaneet enää käyttää julkisia kulkuvälineitä tai omistaa autoja.
Vuonna 1941 perustettiin ”new jewish living quarters” eli uusi juutalainen asuinalue joen Kazimierzin vastakkaiselle puolelle, Podgorzen alueelle. Uudesta asuinalueesta ei käytetty nimeä ”ghetto”, koska Euroopassa sanan merkitys natsien käytössä oli jo tullut selväksi ja vastarintaa pyrittiin näin minimoimaan. Asuinalue oli ollut ennestään pieni, siellä asui kolmisen tuhatta ihmistä. Nyt alueelle siirrettiin Krakovan 15 000 jäljelle jäänyttä juutalaista. Suurin osa juutalaisista oli jo lähetetty Krakovasta työleireille ja muiden kaupunkien ghettoihin. Juutalaiset pakkasivat tavaransa ja kävelivät joen yli yhtä siltaa pitkin, samalla kun Podgorzen asukkaat ylittivät joen toista siltaa pitkin.
Koska monet siirrettävistä perheistä tunsivat toisensa, monet sopivat vaihtavansa asuntoja päittäin – juutalaiset siirtyivät Podgorzeen sieltä lähtevän perheen asuntoon ja jättivät oman asuntonsa podgorzelaiselle perheelle. Podgorzesta muuttavat perheet tosin useimmiten löysivät Kazimierziin saapuessaan heille luvatun juutalaisperheen asunnon jo saksalaisten valtaamana!
Muuta nähtävää Krakovassa
Krakovan vanhassa kaupungissa riittää ihasteltavaa. Keskiaikainen keskusta on säästynyt sodan pommituksilta, koska natsihallinto piti päämajaansa kaupungissa. Varsova sitä vastoin kärsi suuret vahingot: se haluttiin tuhota mahdollisimman tehokkaasti vanhan hallinnon pääpaikkana.
Keskellä vanhaa kaupunkia ja suurimpana nähtävyytenä on suuri kauppatori ja kauppahalli. Tori on yksi euroopan suurimpia ja näyttävimpiä ja myös kauppahalli on vaikuttava. Torin laidalta löytyy myös kuuluisa katedraali, johon täytyy toki jonottaa. Liput ostetaan yhdestä paikasta, sisään jonotetaan toisessa.
Katedraalin sijaan suosittelen ennemmin vierailemaan Krakovan muissa näyttävissä kirkoissa. Keskustassa yllättävän monet upeat kirkot ja Kazimerzissa synagogat ovat selvinneet sekä natseista että kommunisteista.
Krakovan vanhan kaupungin omasta mielestäni mielenkiintoisin yksityiskohta on sitä kiertävä puisto. Vanhan kaupunginmuurin paikalla on tällä hetkellä pitkä vehreä puistoalue, joka kiertää koko vanhan kaupungin. Keskiaikaisen sekavan asemakaavan vaikeuttaessa navigointia vanhassa kaupungissa, suuntimansa saa aina palautettua kun törmää puistoon:
Näiden lisäksi näkemisen arvoinen on Krakovan kasvitieteellinen puutarha, joka on yksi Euroopan vanhimmista. Tämä on myös erittäin hyvä kohde kuumana hellepäivänä, jollaisia omat reissupäiväni olivat. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa on mukava käyskennellä pari tuntia puiden viileissä varjoissa ja istahtaa suihkulähteen tai ankkalammen rantaan lukemaan.
Ja tästä tulikin vielä mieleeni se mainitsemisen arvoinen seikka, että Krakovan hanavesi on juotavaa! Etenkin vanhan kaupungin aukiolta ja nähtävyyksien nurkilta löytyy kaivoja ja vesipisteitä, joista omaa vesipulloaan voi täyttää. Säästetään siis luontoa ja täytetään niitä pulloja suoraan hanasta kun se on mahdollista!
Ruoka ja juoma Krakovassa
Puolainen ruoka muistuttaa monen muun Euroopan itäisemmän osan valtion ruokaa. Puolalainen erikoisuus on pierogi-nyytit. Ne muistuttavat aasialaisia dumplingseja tai venäläisiä pelmenejä. Täytteenä voi olla aivan mitä vain: lihaa, perunaa, juustoja tai kasviksia – mutta myös esimerkiksi kirsikkaa, mansikkaa tai vaniljakiisseliä!
Toinen erikoisuus ja ehkä vielä maukkaampi ovat täytetyt leivät. Nämä ovat paikallisten suosimaa pikaruokaa, niitä saa pienistä kioskeista haluamillaan täytteillä ja täytevaihtoehtoja on hurja määrä! Kokonainen leipä, joka on valtava, maksaa noin 15 zlotya (riippuen toki käyttteistä) eli noin neljä euroa.
Juomapuoli ei tehnyt minuun Krakovassa suurta vaikutusta, oluet eivät olleet erityisen hyviä – edes krakovalaiset pienpanimo-oluet. Jännitävin kokemus oli makusiirapilla maustettu olut. Tähän sain vinkin Nowa Hutan oppaaltani, joka suositteli juomaa kuumiin hellepäiviin: tilaa mistä tahansa baarista halvin lager (koska maku peittyy joka tapauksessa) ja kysy minkä makuisia siirappeja heillä on. Useimmista paikoista löytyy vähintään vadelma ja inkivääri, hienommista voi löytyä esimerkiksi passionhedelmää tai muuta eksoottista.
Krakovasta löytyy kuitenkin paljon tunnelmallisia ja persoonallisia ruoka- ja juomapaikkoja, joissa voi sitten turvautua esimerkiksi siihen siirappiolueen, jos paikalliset oluset eivät muuten maistu. Esimerkkeinä voi mainita Propaganda-pubin, joka on sisustettu neuvostorekvisiitalla ja vanhoilla propaganda-julisteilla ja histerikuppila Alchemia, jonka sisustuksessa on myös vanhan ajan tunnelmaa ja nostalgiaa. Molemmat löytyvät lukuisten muiden mukavian kuppiloiden keralla Kazimierzista. Kuvassa vasemmalla Propaganda, oikealla Alchemia:
Must Travel 
Jätä kommentti