Must Travel

Elielinaukion uudistus on herättänyt keskustelua siitä, millaista kaupunkisuunnittelun tulisi olla ja kenelle kaupunkia pitäisi ensisijaisesti suunnitella. Elienaukio on määrä uudistaa lähivuosina ja suunnitelmissa on ollut esillä esimerkiksi bussien sijoittaminen maan alle sekä suuret hotelli- ja toimistorakennukset. Hesarin pääkirjoituksessa otetaan näkökulmaksi jalan kulkeva kaupunkilainen. Mutta millainen on jalankulkijalle sopivin kaupunkiympäristö?

Kuten monesta muustakin asiasta, minulla on tietenkin tästäkin mielipiteitä. Olen kävellyt monessa kaupungissa, sillä se on tapani ottaa uusia paikkoja haltuun. Osa kokemuksista on ollut miellyttäviä, toiset eivät niinkään – tässä siis rajallisen kokemukseni muodostama absoluuttinen totuus siitä, missä kaupungeissa on mukava kävellä ja missä ei:

Sijalla 4: Rooma

Aloitan epäloogisesti vähän huonolla esimerkillä, sillä Rooman keskustassa kaupunkisuunnittelulla on todennäköisesti ollut vain pieni merkitys kaupungin käveltävyyteen, sillä historialliset rakennukset ja rauniot määrittävät pitkälti teiden ja reittien paikat. Roomassa kuitenkin suurin osa autoliikenteestä on ohjattu muutamalle isolle pääväylälle, joiden yli pääsee kävelemään liikennevalojen avustuksella sujuvasti. Muuten vanhan sokkeloisen kaupungin kadut ovat niin pieniä, että autot eivät voi hurjastella kovin kovaa ja iso osa on jopa autoille liian kapeita.

Kävelijä on etulyöntiasemassa tässä kaupungissa ja autoilu muotoutunut historian myötä ja ehkä kaupunkisuunnittelun edistämänä hitaaksi ja vaivalloiseksi kulkutavaksi. Olen myös jonkin verran autoillut Roomassa vuokra-autoa noutaessa ja palauttaessa ja kokemuksista viisastuneena noudan tästälähin vuokra-auton lentokentältä. Autoilua Roomassa rajoittavat lukemattomat yksisuuntaiset, pääväylien käsittämättömät kaistajärjestelyt sekä Zonat, joille ei muilla kuin alueen asukkailla ole autolla mitään asiaa – lasku tulee perässä, jos näille alueille eksyy luvatta. Jos vahingossa ajat tällaiselle alueelle, kamera nappaa sinusta kuvan sakotusta varten ja ympäri kääntyminen on myös edellä mainittujen lukuisten yksisuuntaisten takia yleensä mahdotonta. Rooma on ulkopaikkakuntalaiselle eräs maailman epäystävällisimmistä autoilukaupungeista.

Mutta kävelykaupunkina sen sijaan Rooma on vertaansa vailla. Historiallisesta keskustasta löytyy upeita kävelyreittejä kaikkiin tarpeisiin: halusit sitten käydä nopeasti kiertämässä päänähtävyydet (seuraa ihmisvirtaa nähtävyydeltä toiselle) tai välttää turistien keskittymiä (astu vain sivukujalle), aina löytyy miellyttävä ja yllättävän nopea kävelyreitti pieniä vanhoja kujia pitkin. Julkisia tässä kaupungissa tarvitsee käyttää harvoin, sillä kävellen pääsee perille yleensä yhtä nopeasti. Pienet mutkittelevat kujat saattavat tosin ohjata huolimattoman turistin myös ihan eri paikkaan, kuin mikä oli mielessä, mutta sekin on osa Rooman viehätystä kävelykaupunkina: todennäköisesti myös sieltä, mihin päädyit, löytyy pyykkejä kuivumassa ikkunoissa kapeilla kujilla, pieniä italialaismummoja, jotka huutelevat ystävällisiä tervehdyksiä tai neuvoja italiaksi, sekä pieniä kahviloita, gelaterioita ja trattorioita. Kävelijä voi siis rentoutua, kulkea mihin sattuu ja kokea Rooman parhaat puolet ihan vanhingossa. Kaupungin keskusta on sen verran pieni, että eksymisestä huolimatta matka takaisin hotellille on todennäköisesti lyhyempi kuin uskoitkaan.

Sijalla 3: Budapest

Budapest on suuri kaupunki, jossa keskusta-alue jatkuu kilometri toisensa perään kaikkiin suuntiin ja kävellen kaupungin tutkimiseen saa uppoamaan pitkiä aikoja – mutta käsittämättömän hyvin toimiva julkinen liikenne vie jalankulkijan aina nopeasti paikasta toiseen.

Kaupunkia hallitsevat suuret pääväylät: leveät ja pitkät vilkkaasti liikennöidyt kadut, jotka helpottavat suunnistamista (jos eksyt, kävele vain johonkin suuntaan ja katso, mihin isoon katuun törmäät), mutta joiden varrella käveleminen on ikävää, meluista, pölyistä ja tylsää. Suuret pääväylät tuntuvat päättymättömiltä ja uuvuttavat jalankulkijan. Mutta Budapestissa näitä väyliä ei olekaan pakko kävellä: toimiva julkinen liikenne kuljettaa jalankulkijan raitiovaunulla, bussilla tai metrolla uskomattoman nopeasti kaupungin laidalta toiselle, usein juuri näitä pääväyliä hyödyntäen ja käveltäväksi jäävät pienet miellyttävät, vuodenajasta riippuen tuulensuojaa tai varjoa tarjoavat sivukadut. Pestin puolella maasto on kävilijäystävällisesti tasaista ja Budan puolella taas linnakukkulan huipulle pääsee pari minuuttia bussissa istumalla, välttäen sekä turisteja pursuilevan funikulaarin että uuvuttavan kapuamisen. Metro-, ratikka- ja bussipysäkit ovat toistensa välittömässä läheisyydessä ja vuorovälit niin lyhyitä, että vaihdot sujuvat kuin itsestään eikä niihin kulu kuin pari minuuttia.

Budapestia voisi kuvailla niin kutsutuksi vartin kaupungiksi. Tehokas julkinen liikenne, joka ei vaadi kulkuneuvon vaihtoa yhdessä tietyssä solmukohdassa, vaan kulkee monine solmukohtineen kehämäisesti keskustaa ympäri, kuljettaa jalankulkijan lähes mihin vain vartissa.

Sijalla 2: New York

New Yorkissa parasta antia jalankulkijalle on kaikkialle vievä metroverkosto, joka on jo itsessään nähtävyys. Välimatkat ovat suurkaupungissa todella pitkiä, kuten Budapestissakin, mutta metro kuljettaa aina lähelle määränpäätä.

Lisäksi suunnistaminen Manhattanilla on helppoa: koko saari noudattaa ruutukaavaa, jossa korttelitkin ovat aina saman kokoisia ja eksyminen on mahdotonta, sillä itä-länsisuuntaiset kadut aina ”streetejä” ja pohjois-eteläsuuntaiset ”avenuita”. Tämä on kaupunki, jossa ”block” eli kortteli on aivan pätevä etäisyyden mittari.

New Yorkissa jalankulkijan on hyvä hyödyntää metroa pitkissä siirtymissä, mutta kävellen on näppärää siirtyä lyhyitä välimatkoja. Kaupungissa jalkakäytävät ovat leveät, eikä niissä ole paljoa reikiä, joten kävellessään voi myös tuijotella ylöspäin ja ihailla pilvenpiirtäjiä. Rottia, torakoita ja taskuvarkaita kannattaa varoa, mutta ne ovat osa New York -elämystä ja kaupungin rosoista charmia.

Pienistä yksityiskohdista huolimatta (rotat, taskuvarkaat, pitkät välimatkat…) nostin New Yorkin tälle listalle, koska kaupunki mahdollistaa kävellen liikkumisen hyvin toimivan julkisen liikenteen ja hyvien jalkakäytävien avulla. Lisäksi käveltävyyttä kehitetään edelleen ja kaupungin yksi nähtävyys onkin High Line, vanhan korotetun junaradan rakenteisiin kunnostettu puisto ja kävelyreitti, joka nostaa jalankulkijan suurkaupungin vilinästä keidasmaiseen ympäristöön pilvenpiirtäjien väliin. High Linen lisäksi kävelijälle erinomainen kohde on luonnollisesti yllättävän suuri Keskuspuisto (Amerikassa kaikki on isompaa ja kahvi kuumempaa – ajattelet varmaan tietäväsi, kuinka suuri Keskuspuisto on, mutta olet väärässä: se on vielä suutempi), jossa pääsee luonnon helmaan valtavan kaupungin keskellä.

Sijalla 1: Hong Kong

Kirkkaasti kaikki muut kaupungit jälkeensä jättää Hong Kong. Saarelle rakennettu kaupunki on ahdettu niin pieneen tilaan, että se on kasvanut lähinnä ylöspäin ja näin ollen muodostunut kävelykaupunkina optimaaliseksi. Rantaviivaa myöden matkatessaan jalankulkijan on helpoin hypätä kaksikerroksiseen raitiovaunuun (lempinimeltään ”Ding Ding”) ja ottaa kyytiä jonkin matkaa kohti määränpäätään, mutta poikittain kaupungin kävelee laidasta laitaan alle puolessa tunnissa.

Lisäksi Hong Kongissa on paljon jalankulkua helpottavia yksityiskohtia. Ydinkeskustassa saarella sekä Kowloonin keskuksessa mantereen puolella jalankulkijoille on rakennettu kävelysiltojen verkosto, jonka avulla voi kävellä katutason yläpuolella, pysähtymättä liikennevaloihin ja oikaisten juuri sinne, mihin on matkalla. Kävelysillat täydentävät kaupungin tehokasta julkisen liikenteen verkostoa helpottaen myös vaihtoja metrosta tai lautalta ratikkaan ja bussiin. Saarella vuoren rinteessä taas jalankulkuverkostoa on täydennetty rullaportailla, joilla jalankulkija pääsee nousemaan jyrkkää mäkeä ylöspäin hiukan kevyemmin ja nopeammin, ihastellen portaiden kyydistä alle jäävän kadunvarren arkista elämänmenoa ravintoloineen ja pikku-puoteineen.

Kaupunki tarjoaa mahdollisuuden liikkua vaivattomasti paikasta toiseen ja turistille kaupungin haltuunoton lyhyelläkin kaupunkilomalla. Samalla matkakortilla voi käyttää kattavia metro- ja bussiverkkoja, ding-dingiä sekä legendaarista Star Ferry -lauttaa, ja nähdä koko saaren sekä ison palan Kowloonia muutamassa päivässä. Jos kuitenkin sattuu viipymään kaupungissa vähänkin pidempään, Hong Kongin saari tarjoaa myös luontoa ja upein maisemin varustettuja kävely- ja patikointimahdollisuuksia. Victoria Peakilta, saaren korkeimmalta kohdalta voi kävellä alas kaupunkiin Chatnam Pathia pitkin ihaillen kaupungin pilvenpiirtäjiä niiden kattojen tasolta. Lisäksi Victoria Peakin huipun voi kiertää vanhaa maisemapolkua ja vuoren muista osista löytyy lukematon määrä eri tasoisia patikointireittejä. Yhdistämällä julkista liikennettä ja kävelyä Hong Kong tarjoaa jalan kulkevalle matkailijalle monipuolisempia elämyksiä kuin mikään muu kaupunki.

Jalankulkijan painajainen numero 1: Phnom Penh

Siirtyäksemme jalankulkijalle ikävimpiin kaupunkeihin, voimme pysyä Aasiassa. Aasialaiset kaupungit eivät ole yleensä yhtä jalankulkijaystävällisiä kuin Hong Kong ja tähän epämiellyttävään porukkaan kuuluvat ainakin Bangkok, Ho Chi Minh City ja pahimpana kaikista Phnom Penh. Bangkok välttyy painajaislistauksesta Skytraininsa ansiosta: jalankulkijan on helppo ja nopea siirtyä paikasta toiseen katutason yllä kulkevalla junalla – Ho Chi Minh City taas ansioituu keskusta-alueensa leveiden jalkakäytävien osalta. Phnom Penhissä mistään tämän kaltaisesta jalankulkijan huomioinnista ei ole tietoakaan.

Sekä muissa Aasian suurkaupungeissa että erityisesti Phnom Penhissä tuntuu, että kaupunkisuunnitteluun ei itseasiassa ole juuri panostettu: kaupunki on vain kasvanut sellaiseksi, jollainen se nyt on, kaoottisesti ja hallitsemattomana, ja lopputulos ovat huonosti kunnossapidetyt jalkakäytävät, sähköjohtojen vaarallinen sekasotku sähkötolpissa, puissa ja ajoittain myös kadulla, anarkistinen parkkeeraus, pienet, mutta suositut phoravintolat, jotka levittävät muovituolinsa mihin sattuu, ja sekaannusta lisää aina muutama satunnainen kana, jotka ovat lähteneet seikkailuretkelle skoottereiden väliin jonkun takapihalta.

Phnom Penh koostuu pienistä kaduista, joiden jalkakäytävät ovat miten sattuu parkkeerattujen skootteireiden, tuk-tukien ja pienten autojen, ja ravintoloiden muovikalusteiden valtaamia sekä valtavista pääväylistä, joilla on ainakin neljä rinnakkaista kaistaa suuntaansa (tai ainakin niin monta tuk-tukia yleensä ajaa rinnan). Autot ja muut kulkuvälineet ajavat kaupungissa kuin viimeistä päivää, eikä ihme, sillä liikkuminen on sekä autolla että jalan käsittämättömän hidasta ja kaikilla menee siihen varmasti hermot jatkuvasti. Kävellen liikkuminen on hankalaa ja vaarallista: suojateitä on joko hyvin harvassa tai ei lainkaan ja teiden ylittämisessä ei tunnu olevan mitään selkeitä sääntöjä: vilkkaassa risteyksessä saattaa palaa samaan aikaan vihreä valo suoraan ajavilla ja kaistan poikki yrittävillä jalankulkijoilla. Jalkakäytävät ovat täynnä reikiä, joihin kompastua sekä irrallisia kaivonkansia, joiden läpi tippua. Lisäksi miten sattuu jalkakäytäville parkkeeratut ajoneuvot ja ravintolakalusteet pakottavat jalankulkijan tuon tuostakin ajoradan puolelle, jossa autot kaahaavat parin sentin päästä parkkeerattuista mopoista. Joku myös tuntuu aina tiskaavan jalkakäytävällä.

Jalankulkijan painajainen numero 2: Pariisi

Pariisi pääsi listalle vähän eri syystä kuin Phnom Penh: Pariisissa voi kyllä kulkea jalan, mutta etäisyydet ovat pitkiä, päättymättömät avenuet ja bulevardit tylsiä, tuulisia ja kolkkoja eikä julkinen liikenne auta jalankulkijaa niin paljon, kuin olisi suotavaa. Pariisi yhdistää Budapestista tutut välimatkat kompaktin Rooman tehottomaan julkiseen liikenteeseen.

Jalankulkijalle Pariisi tarjoaa talvaikaan jäätävän tuulisia ja kesällä armottoman paahtavia loputtoman pitkiä ja leveitä puistokatuja sekä puistoja, joissa ei ole luvallista istua nurmelle piknikille. Tämä on testattu: istahda nurmelle ja pian sinut häädetään äänekkäästi ranskaksi. Vaihtoehtoisesti jalankulkija voi poiketa mahtipontisten avointen ja säille alttiiden tilojen sijaan Montmartreen pienille, pittoreskeille, kiemuraisille kujille ja kavuta portaita toistensa jälkeen päästäkseen ihailemaan upeaa kaupunkimaisemaa tuuliselta tasanteelta Sacre Coeurin edustalta. (Kirkkoon sisälle ei kannata yrittää, sillä jonot ovat vuodenajasta riippumatta pitkät ja lipunmyyntipistettä on todennäköisesti mahdotonta löytää.)

Vaikka metroverkko vaikuttaa Pariisissa kattavalta ja metroasemat ovat vanhoja, kauniita ja koristeellisia, julkinen liikenne ei yleensä Pariisissa kuljeta turistia lähellekään sitä paikkaa, mihin tämä oli matkalla, vaan kävelymatkaa jää vielä reilusti jäljelle metromatkan jälkeen ja sää on poikkeuksetta joko paahtavan kuuma tai jäätävän kylmä. Pariisi on paperilla loistava lomakohde, mutta käytännössä mikään ei tunnu toimivan, ja avenuet ja paraatipaikat on suunniteltu sotajoukkojen voitonmarsseille, ei crepeä ja kahvia etsivälle turistille.

Miten Helsinki sijoittuu?

Helsingin keskustassa on mukava kävellä, samoin kuin esimerkiksi Töölön ja Kallion alueilla ja metrolinja nopeuttaa liikkumista tiettyihin paikkoihin. Verrattuna parhaisiin ja huonoimpiin esimerkkeihin, Helsinki ei pääse lähellekään Hong Kongin tehokkuutta, eikä yllä New Yorkin tai Budapestin tasolle toimivuudessa, sillä julkisen liikenteen sujuvuus painottuu Helsingissä vain tietyille linjoille ja toisilla reiteillä liikkuminen on epätoivoisen hidasta, vaihtomatkat pitkiä ja linjat kiemuraisia. Mutta ei Helsinki toisaalta ole onneksi myöskään yhtä epätoivoinen tapaus kuin Phnom Penh tai Pariisi: jalkakäytävissä ei yleensä ole reikiä, eikä kukaan tiskaa keskellä katua, ja välimatkat ovat maltillisia.

Keskustassa kävellen pääsee helposti paikasta toiseen ja esimerkiksi asematunneli ja ostoskeskusten tarjoamat sisäväylät lisäävät kulkumukavuutta talvikuukausina. Raitiovaunuverkosto ei kuitenkaan palvele kaupunkilaista yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi Budapestissa: vuorovälit ovat sen verran pitkiä ja kulkunopeudet hitaita, että usein vähän pidempikin matka on keskusta-alueella nopeampi kävellä, mikä taas tekee liikkumisesta suhteellisen pienessä keskustassa kokonaisuudessaan huomattavasti hitaampaa kuin Budapestissa tai Hong Kongissa, joissa lyhyelläkin matkalla pariksi pysäkinväliksi ratikkaan hyppääminen nopeuttaa yleensä etenemistä. Toisaalta pieni keskusta tosiaan mahdollistaa kävellen liikkumisen huomattavan hyvin verrattuna isompiin kaupunkeihin. Hidasteita kävelijälle luovat lähinnä isompien teiden, kuten Mannerheimintien ja Esplanadin ylitykset, ja talvisin kaupunki on kieltämättä tuulinen ja kylmä, katujen muodostaessa tuulitunneleita ja liukkaan loskan kerääntyessä jalankulkuväylille.

Eräs ongelmakohta on myös nyt uudistettava Elielinaukio ja asema-aukio: aukion ihmisvilinässä kuljetaan kävellen, pyörällä ja potkulaudalla, ja joskus joku huoltoauto tai taksikin poukkoilee kevyen liikenteen seassa. Pyörätie loppuu yllättäen tullessaan aukion laidalle Sokoksen edustalla ja jatkuu vasta Postitalon edessä, mikä aiheuttaa hämmennystä ja ärtymystä pyöräilijässä, joka joutuu yhtäkkiä ihmisvirtaan, joka etenee kiireisenä massana poikittain hänen kulkusuuntaansa nähden. Jalankulkijat eivät tiedä väistääkö pyörää vaiko ei, eikä pyöräilijä onko hänen väistettävä ja ketä. Olisiko tässä tarkoitus taluttaa pyörää vai ehkä kiertää koko alue kaukaa? Miksi pyörätie johtaa pahaa aavistamattoman pyöräilijän Elielinaukion kaaokseen?

Lisäksi jokainen aukiolla liikkuva kulkee puolijuoksua tai tuijottaa kännykkää välttyäkseen kiireessään feissarilta, Isolta Numerolta tai Hesarin myyjältä, mutta aiheuttaen näin törmäysriskejä ja hidastaen kaikkien kulkua entisestään, vaikka joka ikisellä kulkijalla tuntuu olevan kiire. Sitten on vielä feissarin uhriksi joutumisen uhallakin pakko tehdä äkkipysähdys nähdäkseen, miltä laiturilta juna lähtee ja onko pistettävä juoksuksi. Jos yrittää sisälle rautatieasemalle, on mahdotonta kulkea ikiaikaisista ovista sekoilematta: ovien toisesta päästä on aina tulossa joku vastaan ja joudutaan epämääräiseen tilanteeseen, jossa kumpikin kiireinen kulkija aikoo ensin väistää ja huomattuaan toisen väistävän ryhtyykin samaan aikaan jatkamaan matkaa ja koko tilanne päättyy molemmille kiusalliseen ja hankalaan kohtaamiseen ja kassien ja sateenvarjojen kahisteluun ahtaassa tuulikaapissa, jolloin joku seuraava kiireinen kulkija jo yrittää sisään samoista ovista, todennäköisesti vaivalloisesti lastenrattaiden kera, lisäten kaaosta entisestään.

Jalankulkijaystävällisyyttä pääkaupungissa olisi siis vielä varaa kehittää – toivottavasti uusi suunnitelma tuo sitä Elielinaukiolle.