Must Travel

14.12.2022

Frecciarossa, jossain Anconan ja Barin välillä.

Maata pitkin ja hitaasti, 2020-luvun matkatrendit. Sekä ympäristöä säästääkseen että hidastaakseen elämän hektiseksi kiihtynyttä tahtia, moni valitsee nyt matkustusmuodoksi jonkin muun kuin lentokoneen, tai yhdistelee lentämistä junamatkailuun, laivoihin ja jopa pyöräilyyn.

Sen lisäksi olen henkilökohtaisesti huomannut, että lentäminen on joka kerta typerämpää. Lennot ovat täynnä ja myöhässä, jos niitä ei peruta kokonaan. Lentokentälle pitää mennä jopa kolme tuntia ennen lennon lähtöä, sillä turvatarkastajia ei ole riittävästi ja luvassa on tuntien jonotus. Lentokenttien ruoka-, juoma- ja istumapaikkatarjonta on karmea. Lentokoneet ovat ahtaita, eikä luvatut verkkoyhteydet koskaan toimi.

On siis syytä vaihtaa taktiikkaa: matkustaa hitaasti maata pikin, istua mukavissa tilavissa junanvaunuissa, tilata ravintolavaunusta paikallisia herkkuja, ihailla maisemia ja tarkkailla kansainvälisiä kanssamatkustajia.

Interrailin mobiilipassi ja paikkavaraukset

Ostimme Interrail-liput puoleen hintaan ja alennuksen ansiosta päätimme valita ensimmäisen luokan. Se on tähän mennessä kannattanut: istuimet ovat mukavia ja tilavia, väkeä ei ole tungokseksi asti ja ruokahuolto pelaa.

Päädyimme ottamaan mobiilipassit, sillä nyt eletään vuotta 2022 ja miksi ihmeessä olisimme valinneet paperiliput. Valinnan tehtyämme luin kuitenkin useita kauhutarinoita somen interrail-ryhmistä siitä, miten mobiiliapplikaatio sekoilee, junia ei löydy ja lippu ei aukea. Kaikki uhkakuvat ovat tähän mennessä onneksi osoittautuneet perättömiksi ja mobiilipassi toiminut moitteetta.

Ainoa harmillinen seikka on se, että paikkavarausten tekeminen niitä vaativiin juniin on usein kalliimpaa Interrailin omassa Railplanner-sovelluksessa, josta mobiilipassikin löytyy. Esimerkiksi Wienistä Villachiin maksoimme paikkavarauksestamme kolme euroa per nenä, kun ostimme sen ÖBB:n verkkosivuilta – Railplannerissa hintalappu olisi ollut yli kaksinkertainen.

Tähän tulee myöhemmin linkki artikkeliin, jossa kerron tarkemmin, miten Interrail, Railplanner ja mobiililippu toimii, kunhan ehdin kirjoittaa sen.

Havaintoja junista

ÖBB:n juna on tähän mennessä ollut kokeilemistamme paras. Budapestista Wieniin matkustimme vanhalla unkarilaisella junalla, joka ei sekään ollut huono: jaoimme kuuden hengen vaunuosaston vain yhden unkarilaisen naisen kanssa, joka Györissä pois jäädessään sanoi iloisesti “Vizlat!” eli näkemiin – mielestäni melko optimistista ajatella, että tapaisimme hänet joskus uudelleen, mutta sellaisia unkarilaiset ovat: ystävällisiä ja jokseenkin seurallisia, jos ovat parin tunnin ajan istuneet samassa vaunuosastossa.

ÖBB:n junat Wienistä Villachiin ja sieltä Venetsiaan kulkivat tasaisesti ja olivat muutenkin miellyttäviä. Ensimmäisessä luokassa oli mahdollisuus tilata ravintolavaunusta ruokaa suoraan omalle paikalleen joko vaunussa kiertävältä konduktööriltä tai ÖBB:n omasta mobiilisovelluksesta. Tarjolla oli aamiaista, ja isoja ja pieniä ruoka-annoksia, joista huomiomme kiinnittivät erityisesti valtavan pitkät nakit, jotka tarjoiltiin sämpylän ja mausteiden kanssa.

Italialainen Frecciarossa, jossa istun tätä kirjoittamassa, ei tarjoa yhtä laajaa ruokavalikoimaa, mutta jokaisen aseman jälkeen vaunussa kulkee kärry, josta ensimmäisen luokan asiakkaat voivat tilata ilmaiseksi vettä (frizzante tai ilman kuplia), suolaisen tai makean snäkin, mehua tai kahvia. Suolainen snäk on pieni paketti tuc-keksejä, makea taas pehmeä mantelikeksi.

Budapestin kylpylät

Matkamme alkoi Budapestista, johon lensimme lumisesta Helsingistä. Helsinki-Vantaalla istuttiin pari tuntia liikkumattomassa koneessa, sillä kentällä oli – voitteko uskoa – lunta. Lumi yllätti Finnavian ja jäänestokäsittelyynkin oli jonoa, joten saavuimme Budapestiin yhteensä kolme tuntia myöhässä aikataulusta. Tämä edelleen vahvisti ajatustani siitä, että lentomatkustaminen muuttuu jatkuvasti typerämmäksi ja typerämmäksi.

Budapest tuntui kuitenkin kotoisalta. Airbnb-asuntomme Kálvin térillä oli sijainniltaan optimaalinen ja suoraan alakerrassa oli varsin budapestilainen kahvila, jossa ihmiset tekivät töitä tietokoneillaan, lukivat kirjoja ja joivat aamukahvia. Niin teimme mekin.

Sen lisäksi meillä oli yksi tavoite muutamalle Budapestin päivällemme: käydä kylpylässä. Kävimme testaamassa kaksi meille uutta kylpylää, Lukács-kylpylän Margit-sillan kupeessa Budan puolella, sekä Palatinus-kylpylän Margitsaarella. Ensimmäinen oli terveyshoitoihin erikoistunut perinteikäs kylpylä vanhassa upeassa rakennuksessa, jälkimmäinen taas kesäisin vesipuisto ja nyt rauhallinen uima- ja kylpykeskus. Pidimme molemmista ja nautiskelimme lämmöstä harvinaisen sateisena viikonloppuna.

Villach – pieni itävaltalainen joulukaupunki

Villach oli välipysähdys ennen Venetsiaa, sillä emme halunneet pysähtyä yöksi Wieniin tai matkustaa yötä myöden koko pitkää matkaa Venetsiaan asti. Lisäksi halusimme nähdä kauniin Semmeringin reitin, jossa rata lähtee kiemurrellen kipuamaan Alpeille.

Villach on keskikokoinen kaupunki eteläisessä Itävallassa, lähellä Italian ja Slovenian rajoja. Kaupungissa on hienosti restauroitu vanha keskusta, jonka läpi virtaa joki. Illalla saapuessamme pohdimme, millaisia vuoria Villachin ympärillä mahtaa päivänvalossa näkyä ja aamulla näimmekin lumisia vuorenrinteitä eri suunnilla.

Villachissa satoi lunta. Kosovolainen taksikuski toi meidät hotellillemme, jonka nimi ei ollut hänelle tuttu. Hotelli oli pieni ja vähän kulahtanut, mutta huone kohtuullisen siisti. Kävimme illallisella aivan kulman takana ravintolassa, jossa palvelu oli hyvin ystävällisistä, puoliksi saksan- ja puoliksi englanninkielistä. Söin kalkkuna-schnitzelin, joka oli erinomaisen mehukas.

Illallisen jälkeen tutkimme vielä kaupungin keskustaa ja keskeiseltä kävelykadulta löytyi pitkä rivi puisia glühweinia tarjoilevia mökkejä. Koko kaupunki oli lumisateessa joulukoristeineen ja -valoineen varsinainen joulumaa ja istuimme juomaan lämpimät viinit ennen hotellille suuntaamista.

Hyinen Venetsia ja pimeät kanaalit

Venetsian sää oli jäätävä. Saavuimme Venetsiaan kolmen tunnin junamatkan jälkeen kahden maissa iltapäivällä. Silloin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ilma tuntui vuoriston lumisateen jälkeen jopa lämpimältä. Heti auringon laskettua lämpötila tipahti kuitenkin lähelle nollaa ja meri tuntui hohkaavan kosteaa kylmyyttä.

Venetsia on erikoinen kaupunki, jossa pitää osata navigoida eri tavalla kuin muualla: kiemurtelevat kujat johdattavat helposti harhaan ja usein eteen tulee yllättävä kapea kanaali, ilman siltaa.

Pimeässä joulukuisessa illassa tunnelma on maaginen: pienet kujat ovat paikoittain lähes pimeitä, vain kauppojen näyteikkunat ja jostain yläkerroksesta kajastava valo valaisevat katukiveystä ja talojen toisiaan kohti nojaavia seiniä. Osa kujista on täysin autioita, toisilla jostain ravintolasta kuuluu naurua, musiikkia, ja illallisen ja ilonpidon ääniä. Välillä vastaan kävelee turistiporukka, jotka puhuvat ranskaa, englantia tai espanjaa.

Kanaalien musta vesi kimaltaa kultaisena siellä, missä katulyhty tai ikkunasta pilkistävä lampun kajo sitä valaisee. Äänettömät veneet huomaa vasta, kun ne ovat ihan kohdalla, sillä niistä näkyy eteenpäin vain kaksi pientä valoa: toisella sivulla punainen ja toisella vihreä.

Nyt kahdeksan tunnin junamatkalla Venetsiasta Bariin, lähes koko Italian pituuden verran päivän aikana matkatessa, matkustaminen tuntuu samaan aikaan sekä hitaalta että nopealta. Toisaalta matkaa taittuu yhdessä päivässä yli 800 kilometriä, toisaalta junassa istuminen on verkkaisuuden malliesimerkki. Maisema vilisee ohi, päivän etätyöt tulee tehtyä ja eväskärrystä voi tilata silloin tällöin aqua frizzanten ja tuc-keksejä.

Nyt matkaa on jäljellä enää alle tunti: ollaan melkein perillä Barissa.