Must Travel

Jätimme Cosenzan taaksemme näkemättä vanhaa kaupunkia, sillä Sisilia kutsui. Vaihdoimme junaa ensimmäisen kerran Paolassa alitettuamme Calabrian vuoret monien tunnelien kautta. Paolasta matka jatkui kohti Villa San Giovannia, josta Messinansalmi ylitetään lautalla – joko jalan tai niin, että juna ajetaan vaunu kerrallaan lauttaan. Tällä kertaa vaihdoimme junan lauttaan ja tarkoitus oli hypätä uuteen junaan Messinassa.

Paolasta junarata kulki kohti Messinansalmea kallioista rantaa pitkin, mikä tarjosi upeita näkymiä, mutta myös lisää tunneleita. Se vaikeutti työntekoa, sillä netti katkesi aina tunnelissa. Ilman tunneleita taas työnteko junassa oli mahtavaa: maisemat vaihtuivat, ei mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä, ja tarjolla vain aikaa.

Paolasta lähtevässä junassa oli toisaalta sellainenkin valitettava ominaisuus, ettei siinä ollut sähköpistokkeita. Ei siis lisävirtaa, jos akku olisi lähestynyt loppuaan. Onneksi virtaa kuitenkin riitti matkan ajaksi sekä puhelimessa että läppärissä ja jotenkin työntekokin sujui pätkivästä netistä huolimatta.

Päästyämme Villa San Giovannin asemalle oli vastassa seuraava haaste: mistä löytyy lautta Messinaan? Se selvisi kuitenkin helposti seuraamalla ihmisvirtaa. Usealla kanssamatkustajalla oli sama suunta kuin meillä. Saimme tiketit lauttaan – ne eivät kuuluneetkaan reilipassiin, kuten luulimme, mutta maksoivat onneksi vain pari euroa – ja istahdimme aseman kahvilaan odottelemaan lauttaan pääsyä. Ostimme pienet kahvit (sellaisen eli espresson saa, kun tilatessaan sanoo yksinkertaisesti ”café”) ja aranchinit eli friteeratut riisipallot, joissa oli sisällä tomaattia ja jauhelihaa.

Malliesimerkki italialaisesta junamatkustamisesta

Lautta oli myöhässä. Ensin huristetltiin vain muutaman minuutin aikataulusta jäljessä vartin verran salmen yli ja saimme ihailla lähestyvää Sisilian rantaa. Kun tulimme lähemmäs, lautta kuitenkin hidasti vauhtinsa ja lähestyi mannerlaattamaisen hitaasti Messinan satamaa minuutti toisensa perään.

Vilkuilimme kelloa ja totesimme, että jos pidämme kiirettä, ehdimme seuraavaan junaamme Messinasta Palermoon. Suoritimme siis hyvin nopean navigaation lauttasatamasta kohti Messinan juna-asemaa ja siirryimme rivakkaa tahtia asemalle päin. Löysimme infonäytön, jossa kerrottiin junamme lähtevän, tietenkin, kauimmaiselta laiturilta, neljän minuutin päästä. Kiiruhdimme laituria kohti, otimme muutaman juoksuaskeleen ja vaunun ovi aukesi viimeisellä minuutilla – we made it!

Kunnes junayhtiön virkailija pysäytti meidät vaunun ovella. Hän kertoi, että tässä junassa on vain makuuvaunuja ja ettei siihen voi Messinasta nousta lainkaan. Olimme hämmentyneitä ja näytimme, että Interrailin Railplanner oli ehdottanut meille juuri tätä junaa. Virkailija totesi suunnilleen, että niinpä niin, sellaista se on, kohautteli olkiaan hyvin italialaisesti, ja kertoi, että meidän pitäisi ottaa vähän myöhemmin lähtevä ”regionale”.

Palasimme asemarakennukseen ja istahdimme kahvilan pöytään. Seuraava paikallisjuna (”regionale”) lähtisi kohti Palermoa reilun tunnin päästä. Ei siis mikään paha rasti odotella asemalla sen aikaa. Nappasimme kahvilasta vähän juotavaa ja syötävää, ja minä kävin vähän jaloittelemassa ja katselemassa Messinaa.

Ensimmäinen tutkimusretki Sisiliaan!

Junamme lähti aikataulussa ja tässä junassa oli myös sähköpistokkeet. Olimme jo ilmoittaneet Palermon majapaikkaamme, pieneen aamiaismajoitukseen, että saavummekin vähän myöhemmin. Kaikki näytti sujuvan hyvin, minä kuuntelin äänikirjaa ja katselimme auringonlaskun värjäämää merta, kun juna kulki rantarataa pitkin kohti Palermoa.

Kunnes emme enää kulkeneet. Pysähdyimme eräälle asemalle ja kuulutus kertoi, että lähtisimme taas liikkeelle noin kymmenen minuutin kuluttua. No biggie. Puolen tunnin kuluttua kuulutettiin, että vielä kuluisi noin kymmenen minuuttia. Ihmiset alkoivat ihmetellä, mistä on kyse, juttelivat keskenään italiaksi ja polttivat tupakkaa laiturilla. Lopulta pääsimme liikkeelle yli tunnin myöhässä, kuunneltuamme sen reilun tunnin toinen toisensa perään kuulutuksia, että myöhästymme noin kymmenen minuuttia.

Viimein Palermossa – kaaosta, anarkistinunnia ja iloista katuelämää

Olimme perillä Palermossa vasta kahdeksan maissa illalla – kolme tai neljä tuntia myöhemmin kuin olimme suunnitelleet.

Onneksi saimme hyvin iloisen vastaanoton majapaikassamme. Vähän kehnosti, mutta hyvin innokkaasti englantia puhuva emäntä otti meidät vastaan vanhan talon toisessa kerroksessa sijaitsevassa aamiaismajoituksessa. Saimme kaupungin kartan, ravintolasuosituksia ja kulkuohjeita, sekä valita huoneemme kahdesta vaihtoehdosta. Valitsimme huoneen, johon noustiin keittiöstä kapeita portaita pitkin. Jätimme kantamuksemme huoneeseen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa emännän suosituksia seuraten.

Palermossa alkoi olla illallisaika ja kaupunki vaikutti ensi silmäyksellä eläväiseltä ja vähän kaoottiselta. Asuimme Via Maquedan eteläpäässä, ihan lyhyen matkan päässä rautatieasemalta, mikä oli reilaajille erittäin hyvä valinta. Tämä alue on osa Palermon suurta, sokkeloista vanhaa kaupunkia. Kaupungin pohjoisemmassa osassa on modernimpi alue, joka on siistimpi, säntillisempi ja josta löytyy esimerkiksi kansainvälisten ravintola- ja vaateketjujen liikkeitä.

Vanhan kaupungin keskipiste on Quattro Canti. Siltä neljään suuntaan lähtevät, ympäröiviä kujia suoremmat ja leveämmät kadut erottavat neljää historiallista kaupunginosaa. Meidän alueemme, Ballarò, sijoittui Via Maquedan ja Via Vittorio Emanuelen väliin. Molemmat tiet oli muutettu joitain vuosia sitten kävelykaduiksi – ei mitenkään remontoimalla, vaan paiskomalla betoniporsaita tien päihin. Ei kovin tyylikästä, mutta erittäin tehokasta ja ennen kaikkea todella palermolaista.

Via Vittorio Emanuelen pohjoispuolella alkaa Zisan alue, jonka länsilaidalta löytyy kuutiomainen Zisan normannilinnoitus, vähän keskemmältä aluetta taas normannien palatsi ja sen puutarhat, sekä Palermon katedraali. Rannan puolella Via Maquedasta taas on Vuccirian eloisa alue ja arabivaikutteinen Kalsa. Zisan, Vuccirian ja Ballarón alueilla on toisenlaiset viralliset nimet, mutta näillä, tärkeimpiin nähtävyyksiin viittaavilla nimillä paikalliset tuntuivat alueitaan kutsuvan.

Palermon vanha kaupunki on täynnä historiaa ja pullollaan erilaisia kulttuureja, joista osa on rantautunut kaupunkiin jo vuosisatoja sitten, osa kotiutunut sinne myöhemmin. Koko Sisilia on ollut historian heittopussina: sitä ovat hallinneet ja asuttaneet vuoron perään kreikkalaiset, roomalaiset, Napolin kuninkaat, espanjalaiset, arabit ja normannit. Saaren kulttuuri eroaa italialaisesta näiden monien historian vaiheiden jokaisen jätettyä siihen jälkensä ja toisaalta, koska sisilialaiset ovat kaikista valloittajista huolimatta pitäneet itsepäisesti kiinni myös omista tavoistaan.

Kun astuimme ulos majapaikastamme ja lähdimme kävelemään Via Maquedaa kohti Quattro Cantia, ei naapurusto vaikuttanut lainkaan siltä, että olimme parin sadan metrin päässä yhdestä kaupungin päänähtävyyksistä. Talot olivat vanhoja, koristeellisia ja persoonallisia, mutta useat olivat huonossa kunnossa. Kaduilla liikkui lähinnä paikallisia.

Kävelykaduksi muutettu autotie täyttyi nyt kahdeksan aikaan illalla värikkäästä joukosta ihmisiä: oli perheitä matkalla illalliselle, juhlatuulella olevia nuoria miehiä, jotka kuuntelivat musiikkia omista äänekkäistä kannettavista kaiuttimistaan, lapsijoukkioita enemmän tai vähemmän luvallisen näköisissä puuhissa, joitain turistejakin. Pienten kauppojen pitävät istuskelivat kauppojen ulkopuolella katselemassa kadun elämää. Joka puolelta kuului puheen sorinaa, huudahduksia ja naurua. Intialaisten katuruokapaikkojen edessä istui intialaisia perheitä tai vain lapsiporukka syömässä samosia ja juomassa hedelmänektaria tölkeistä.

Lähestyimme Quattro Cantia ja ohitimme Pretorian suihkulähteen. Se oli illan pimetessä valaisematon ja sitä ympäröi korkea metalliaita. Fontana Pretoria tunnetaan myös häpeän suihkulähteenä – nimellä, jonka sille antoivat naapuriluostarin nunnat heti sen rakentamisen jälkeen. Palermo oli 1500-luvulla hyvin konservatiivinen kaupunki ja Toscanasta rahdattu hävytön renessanssisuihkulähde oli täynnänsä alastomia patsaita. Suihkulähteen myi Palermon kaupungille eräs Luigi de Toledo, joka oli ajautunut talousvaikeuksiin ja halusi vähän nopeaa käteistä myymällä suihkulähteen toscanalaisen villansa puutarhasta. Suihkulähde lähetettiin Palermoon 644 osassa ja koottiin Palazzo Pretorion, kaupungintalon, eteen.

Saman aukion toisella laidalla oli se paheksuvien nunnien luostari. Nunnat olivat päättäväisiä yrittäessään suojella kaupunkinsa mainetta: yön pimeydessä he hiippailivat suihkulähteelle ja peittivät patsaita vaatteilla, yrittivät jopa hakata irti niiden sukukalleuksia. Näiden vandaalinunnien vuoksi suihkulähteen ympärillä on tänäkin päivänä se järeä aita.

Seuraavaksi pysähdyimme ihailemaan Quattro Cantia. Tämä kahdeksankulmainen risteys edustaa Palermossa suhteellisen harvinaista barokkiarkkitehtuuria. Risteyksen neljässä kulmassa on kussakin palatsimainen rakennus, jonka risteyksen puoleisella sivulla on kolmessa kerroksessa kolme patsasta. Ensimmäisen kerroksen patsaat, joiden yhteydessä on myös suihkulähteet, esittävät neljää vuodenaikaa, keskimmäiset neljää Sisiliaa hallinnutta espanjalaista kuningasta, ja ylimpänä ovat Palermon neljä suojeluspyhimystä: Christina, Ninfa, Olivia ja Agata.

Nämä olivat siis Palermon suojeluspyhimykset vuonna 1630, kun Quattro Canti valmistui. Myöhemmin listaan on saatu vielä yksi, tänä päivänä Palermon tärkein pyhimys: pyhä Rosalia. Rosalia eli 1100-luvulla, mutta tuli palermolaisille tärkeäksi vasta vuoden 1624 ruttoepidemian aikaan ilmestyessään useille kaupungin asukkaille. Hän ei ihan ehtinyt siis Quattro Cantin patsaisiin, mutta on myöhemmin päässyt monen muun tärkeän rakennuksen katolle, esimerkiksi viereisen kaupungintalon huipulle (ehkä paheksumaan niitä alastomia patsaita alapuolellaan aukiolla).

Quattro Canti edustaa huolellista ja vähän salamyhkäistä barokkisuunnittelua paitsi koristeellisten ja mahtipontisten yksityiskohtiensa ansiosta, myös piilotettujen merkitystensä vuoksi. Risteys on esimerkiksi suunniteltu niin, että aamulla aurinko valaisee sen sivun, joka symboloi kevättä, kääntyen pikkuhiljaa valaisemaa kesää ja lopulta syksyä. Tämä tunnetaan ”auringon teatterina” ja herätti suurta ihailua risteyksen valmistumisen aikaan.

Quattro Cantia ympäröi neljä upeaa 1600-luvun barokkipalatsia, mutta fasadit ovat tänä päivänä pölyn ja ilmansaasteiden harmaaksi värjäämät. Lisäksi ainakin yksi palatseista on täysin autio. (Sinne voi huhun mukaan päästä sisälle, jos löytää reitin!) Risteystä koristavat myös Via Maquedaa Via Vittorio Emanuelea autoliikenteeltä suojaavat massiiviset betoniporsaat, joihin puolestaan tämän päivän katutaiteilijat ovat jättäneet omat terveisensä. Illalla risteys on täynnä elämää ihmisten suunnatessa kävelykatujen suosittuihin ravintoloihin illalliselle tai nautiskellessa passeggiatasta, iltakävelystä.

Aivan Quattro Cantin kulmalla sijaitsi myös yksi emäntämme suosittelemista ruokapaikoista. Suhtauduimme suositukseen varauksella, olimmehan yhden suuren nähtävyyden vieressä: oliko kyseessä turistiravintola? Kuitenkin pari muuta suositeltua ravintolaa, joihin yritimme ensin, olivat kiinni, ja meillä alkoi jo olla nälkä, joten päätimme kokeilla tätä. Ravintola osoittautui loistavaksi, itseasiassa niin loistavaksi, että kävimme siellä myöhemmin vielä toisen kerran.

Toreja, katutaidetta ja vielä lisää herkullista ruokaa

Vietimme Palermossa neljä päivää. Yövyimme aamiaismajoituksessa, B&B Xeniassa, Ballaròn alueella. Aamuisin hyväntuulinen, puhelias emäntämme kokkasi meille aamiaista alakerrassa ja söimme munakokkelia, suolaista piirasta ja erilaisia makeita leivonnaisia, joimme kahvia ja tuoremehua. Aamiaisen jälkeen, kun palasimme huoneeseemme ja valmistauduimme lähtemään liikkeelle, kuulimme kun alakerrassa emäntämme tiskasi, kuunteli jotain italialaista radiokanavaa ja lauloi äänekkäästi mukana.

B&B Xeniassa oli ehkä viisi huonetta. Keittiön kanssa samassa kerroksessa kaksi huonetta, meidän huoneemme, johon nousi keittiöstä omat portaat ja toisten portaiden yläpäässä näytti olevan vielä kaksi huonetta. Emme tavanneet muita vieraita, paitsi yhden. Eräänä aamuna söimme aamiaista samaan aikaan kiinalaisen miehen kanssa, joka kertoi työskentelevänsä Berliinissä IT-alan yrityksessä. Hän oli lyhyellä lomalla. Keskustelimme matkustamisesta, me kerroimme olevamme intrraililla, hän taas kertoi asuneensa nyt nelisen vuotta Euroopassa ja viihtyvänsä, vaikka kulttuurierot olivat alkuun tuntuneet oudoilta.

Hän kertoi myös, että Kiinassa junalla matkustaessa kuljettiin turvatarkastuksen läpi, samaan tapaan kuin Euroopassa lentokentällä, sillä Kiinassa oli ilmeisesti tapahtunut useita terrori-iskuja juniin. Jäin pohtimaan, miten vähän me oikeastaan tiedämme Kiinan sisäisistä asioista ja tapahtumista.

Tutustuimme Palermoon rennosti seikkaillen. Ajelimme sähköpotkulaudoilla, söimme herkullisia lounaita ja pysähdyimme usein juomaan campari spritzit. Vierailimme Palermon katedraalissa, jonka katolle pääsee myös katselemaan näkymiä. Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja ajelimme rantatietä Mondellon alueelle Palermon pohjoisosaan. Mondello on tunnettu erityisesti pitkästä hiekkarannastaan. Nyt joulukuussa rannalla oli viileää ja pilvistä, mutta hiekalla käveli ja urheili ulkoilijoita ja ilakoitsi koiria.

Palermosta löytyy jos jonkinlaista nähtävää ja koettavaa, sillä historian saatossa kaupunkiin on kertynyt hyvin paljon erilaisia arkkitehtuurin tyylejä, ja eri valloittajien mukana monenkirjavaa asujaimistoa, joista jokainen on tuonut mukanaan palan omaa kulttuuriaan.

Esimerkiksi Kalsan alueella voi vielä nähdä joitain merkkejä siitä, että arabien hallitessa Sisiliaa, nämä olivat hallintokortteleita. Teillä on arabialaisia nimiä ja ajalta on säilynyt joitain rakennuksia. Uudenpina kiinnostavina yksityiskohtina Kalsasta löytyy myös katutaidetta ja joitakin suuria näyttäviä muraaleja.

Kalsan pohjoispuolelta löytyy Vuccirian torista erityisesti tunnettu alue. Tori on eloisa, kaoottinen markkinapaikka aamupäivällä, illalla taas trendikäs bilealue, jossa kaikuvat klubien ja ulkoilmajuhlien afrobiitit. Seuraa biittiä, ja löydät bileet. Palermossa asustaa verrattain suuri afrikkalaisväestö ja erityisesti Vuccirian alueelta ja sen läheltä löytyy myös useita afrikkalaisia tai afrikkalais-sisilialaisia ravintoloita.

Via Roman varrella ja lähistöllä on nähtävissä esimerkkejä Mussolinin 1930-luvun fasistisesta, mahtipontisesta arkkitehtuurista. Palermon pääpostitoimisto muistuttaa erehdyttävästi jotain tuttua rakennusta samalta aikakaudelta….

Mussolini halusi suurilla rakennusprojekteilla sekä luoda kuvan alueiden hyvinvointiin panostavasta hallitsijasta eri Italian kaupungeille, ja myös jättää oman visuaalisen jalanjälkensä kaupunkien katukuvaan: iso muusta katukuvasta poikkeava postitoimisto oli jatkuva muistutus Mussolinin hallinnosta ja sen saavutuksista.

Toinen perinteinen palermolainen tori on Ballarò. Palermossa, erityisesti vanhan kaupungin alueella on edelleen harvinaista tehdä ruokaostokset isoista marketeista, eikä niitä edes ole vanhan kaupungin alueella juurikaan. (Löysimme yhden Lidlin.) Paikalliset ostavat ruokatarpeensa torilta: kalan kalakauppiaalta, lihan lihamyyjältä ja vihannekset ja hedelmät kasviskojusta.

Torilta löytyy myös taloustarvikkeiden myyjiä: yksi myy sukkia ja alushousuja, toinen taas saippuaa, shampoota ja siivousvälineitä. Tori levittäytyy useiden kortteleiden alueelle kiemurteleville pikkukujille ja on täynnä meteliä, musiikkia ja kaupantekoa. Myyjät kulkevat kojulta toiselle vaihtaen kuulumisia ja paikalliset mummot keräävät ostoksia perässä vedettäviin ostoskärryihinsä, jotka kolisevat eteenpäin epätasaisilla mukulakivillä.

Toriväen seassa kulkee meidän lisäksemme muutamia turisteja, joita meidän tapaamme kiinnostaa kyllä katsella kojuja, joissa myydään isoja paisteja, sisäelimiä ja leikataan pihvejä valtavista tonnikaloista, mutta ostoksemme koostuvat friteeratuista mustekaloista ja pienistä pusseista pistaaseja, joita voi napostella jatkaessaan matkaansa. Joissakin kojuissa puristetaan myös tuoretta appelsiini- tai granaattiomenamehua.

Pienillä kujilla torielämää ihaillessa kadottaa suuntavaistonsa, mutta sillä ei ole väliä. Jokaisen kulman takaa ilmestyy esiin uusia kojuja ja iloisia ihmisiä. Kunnes tori äkkiä päättyy ja kulman takana sen hälinä on kadonnut kokonaan.

Ballaròn alueen pohjois- ja luoteispuolella alkaa varsinainen historiallinen alue, josta turisti löytää tärkeitä maamerkkejä: katedraalin, normannipalatsin, ja Zisan linnoituksen.

Kun kulkee Via Maquedaa Ballaròn ja Quattro Cantin ohi, ympäristö siistiytyy ja kahvilat alkavat näyttää vähän fiinimmiltä, terasseilla istuvat ihmiset tyylikkäämmiltä. Ollaan siirtymässä kaoottisesta, kapeiden kujien vanhasta kaupungista Palermon uudempaan osaan, jossa voi nähdä 1800-luvun loppupuolen arkkitehtuuria säntillisessä ruutukaavassa ja kaupunki tuntuu keskieurooppalaisemmalta vaateliikkeiden kiiltävän puhtaine näyteikkunoineen ja leveine katuineen.

Kohta vastaan tulee palmujen reunustama aukio ja Palermon oopperatalo, joka on rakennettu 1897 ja on Italian suurin: istumapaikkoja on 1387:lle oopperanystävälle. Oopperataloon järjestetään opastettuja kierroksia, mutta jos käy kuten meille ja kierros on juuri lähtenyt liikkeelle, oopperan tunnelmasta voi nauttia myös istahtamalla kahville tai drinkille oopperan kahvilaan. Täälläkin arkkitehtuuri yllättää: 1800-luvun lopun oopperatalo kätkee sisäänsä salakapakkamaisen ylellisen art deco -kuppilan.

Neljä päivää kiertelimme ja tutkimme Palermoa, jonka jälkeen siirryimme Sisilian itärannikolle: Syrakusaan. Joulusta Syrakusassa seuraavassa matkapäiväkirjan merkinnässä.