Must Travel

Mukavan Kaunasin viikonlopun jälkeen saavuimme Varsovaan väsyneinä.

Ajomatka oli ollut pitkä ja lähtö on aina kaoottinen ja kiireinen: tavarat piti saada pakattua autoon ennen uloskirjautumisaikaa, joka on yleensä kello 10, 11 tai 12. Tämä on järkevää viikonloppuisin. Viikolla se tuottaa vähän hankaluuksia, koska teen töitä koko ajan reissun päältäkin ja joitain asioita pitää yleensä hoitaa myös lähtöpäivänä — maileihin vastailla, tai tekstejä viimeistellä, kurkata slackin viestit tai osallistua lyhyeen palaveriin.

Näin pitkällä matkalla olisi kannattanut pysähtyä pari kertaa ja jaloitella oikein kunnolla ja rauhassa. Mutta eipä sitä malta tehdä, jos pysähdyksiä ei ole suunnitellut etukäteen, ja lopputulos oli väsynyt saapuminen Varsovaan. Note to self: suunnittele pitkien ajomatkojen pysähdykset etukäteen.

Varsovassa viipyisimme taas vain kolme yötä. Kaunasissa olimme viettäneet kaksi. Sekä Kaunasin että Varsovan asunnot olivat mukavia, mutta melko kaukana keskustasta. Nyt jonkin aikaa matkattuamme olimme todenneet, että näinhän se on: kun pyrkii yöpymään edullisesti, voi yöpyä joko keskustan lähellä tai mukavasti, yleensä molemmat ominaisuudet eivät löydy samasta Airbnb-kohteesta.

Majapaikan valintaprosessimme oli asettunut uomiinsa ja teimme valinnat seuraavin kriteerein: hinta, wifi ja parkkipaikka, lemmikit sallittu ja järkevä sijainti matkan tekoa ajatellen. Välillä tämä tarkoitti yksinkertaisia asumuksia, välillä taas syrjäistä sijaintia. Varsovassa asuntomme oli erittäin mukava: keittiö oli hyvin varusteltu, tv:stä saattoi katsoa suoratoistoa, makuuhuoneen oven sai kiinni ja netti toimi erinomaisesti. Alue oli rauhallinen ja vehreä lähiö. Toisaalta olimme reilun puolen tunnin bussi- tai ratikkamatkan päässä Varsovan keskustasta.

Suuri Varsova vaatisi enemmän kuin kolme yötä

Varsova ei kaupunkina vakuuttanut meitä. Ehdimme tehdä pari retkeä tutkimaan vanhaa kaupunkia ja muuta keskustaa. Varsovan vanha kaupunki on toisessa maailmansodassa pommitettu maan tasalle ja rakennettu sitten täysin uudelleen, historialliseen asuunsa, vuosikymmenten kuluessa. Vanha kaupunki on viehättävä, mutta ei tarjonnut meidän mielestämme juurikaan personaallisia yksityiskohtia. Kauniit talot, aukiot, joilla on tyylikkään näköisiä ravintoloita, ja huolellisesti hoidettu linna — siinäpä se. Samat asiat, jotka löytää jokaisesta Keski-Euroopan kaupungista.

Varsova on kuitenkin valtavan iso kaupunki. Kaikki on suurta: vanha kaupunki on kohtuullisen laaja, sitä ympäröivät kaupunginosat jatkuvat ja jatkuvat joka suuntaan. Jopa kaupungin läpi virtaava Veiksel-joki on massiivinen ja sen ylittääkseen joutuu vaeltamaan vilkkaasti liikennöityä siltaa pitkin tuulen tuivertaessa joella valtoimenaan.

Vierailimme joen toiselle puolella Pragan kaupunginosassa, josta löysimme mukavan lounaspaikan: tilasimme talon radlerit, jotka sekoitettiin hanaoluesta ja sitruunalimusta. Pragassa näkyi muitakin kiinnostavan näköisiä kuppiloita. Olin lukenut, että Varsovassa olisi paljon mukavia kahviloita, joissa työskennellä läppärin kanssa, mutta tällä kertaa niiden testaamiseen ei valitettavasti ollut aikaa.

Tutkimme vanhaa kaupunkia ympäröivää aluetta ja näimme vanhan kauppahallin, joka olisi varmasti tarjonnut makuelämyksiä ja vilinää sellaiselle seurueelle, jossa ei ollut koiraa. Kauempana näkyi korkeita kiiltäviä pilvenpiirtäjiä: yllättävä kontrasti vanhaan kaupunkiin ja sitä ympäröivään vanhempaan kaupunginosaan.

Kävelimme suuressa saksilaispuutarhassa ennen illalliselle suuntaamista ja iltahämärässä puisto oli tunnelmallinen. Valojen syttyessä puutarha muistutti Pariisista ja tajusin, miksi kaupunki ei viehättänyt minua: se oli kuin Pariisi — leveitä vilkkaasti liikennöityjä katuja, laajoja tuulisia aukioita ja pitkiä välimatkoja, joita on epämiellyttävää kävellä tylsien autojen täyttämien katujen varsia pitkin.

Varmasti Varsovasta löytyisi kiinnostavia kohteita (neuvostoaikaisia valomainoksia esittelevä Neon-museo meiltä jäi väliin ajanpuutteen vuoksi), niitä kodikkaita, viihtyisiä pubeja ja kahviloita, joissa naputella työmailejaan, sekä mielenkiintoista kulttuuritarjontaa, jos siellä viettäisi vähän enemmän aikaa. Tällä kertaa Varsova ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta ja olimme tyytyväisiä, kun pääsimme lyhyen vierailumme päätteeksi jatkamaan matkaa kohti etelää ja Wadowicea.

Paavin synnyinkylä Auschwitzin ja Krakovan puolivälissä

Wadowice sijaitsee Etelä-Puolassa Krakovan lähellä. Tämä majapaikka valikoitui sillä se tarjosi meille mahdollisuuden käydä niin Krakovassa kuin myös Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa.

Kuten sanottu, valitsimme airbnb:n Wadowicesta pelkästään sen sijainnin vuoksi matkantekoa ja vierailukohteitamme ajatellen. Ensimmäisenä iltana, kun olimme taas ajaneet liian vähillä pysähdyksillä neljä tuntia Varsovasta Wadowiceen (note-to-self ei ollut vielä uponnut tajuntaan, tai ehkä Varsovassa ei ehtinyt suunnitella, kun kaupunki hämmensi suuruudellaan), kävelimme kylän hiljaiseen keskustaan ja saimme vielä juuri ennen sulkemisaikaa tilattua drinkit torin laidan kahvilasta. Palvelu oli ystävällistä ja saimme istua nauttimassa drinkkejämme, vaikka henkilökunta jo järjesti kahvilaa sulkemiskuntoon.

Olimme ihmeissämme, huvittuneita ja taas ihmeissämme, kun näimme, että kahvilassa oli myynnissä valtava määrä jääkaappimagneetteja, joissa ei suinkaan näkynyt kylän kirkko tai läheisen Krakovan nähtävyydet, vaan joka ikisessä paavi. Pelkkiä paavimagneetteja. Myöhemmin meille selvisi miksi: olimme sattumalta päättäneet majoittua puolalaisen paavi Johannes Paavali Toisen syntymäkaupungissa.

Wadowicessa vietimme vähän huonosti ajoitetun viikon keskiviikosta keskiviikkoon — siirtymät arkipäivänä olivat nimittäin, kuten todettua, hektisempiä ja kaoottisempia. Totesimme, että keskitetään tästä eteenpäin paikan vaihdot viikonlopuille. Aikamme Wadowicessa kului rauhallisesti: minä tein töitä, kävimme pitkillä kävelyillä koiran kanssa ja katsoimme sarjoja suoratoistopalveluista.

Tunnelmallinen Krakova ja kylmäävää lähihistoriaa keskitysleirillä

Viikonloppuna kävimme Krakovassa ja Auschwitzissa. Krakovassa osallistuimme vanhaa kaupunkia esittelevälle kävelykierrokselle ja maistelimme paikallisia herkkuja. Minä olen käynyt aiemminkin Krakovassa, siitä reissusta voi lukea täältä. Krakova on tunnelmallinen ja helposti haltuun otettava kaupunki, joka tarjoaa niin keskiaikaista vanhaa kaupunkia että kiinnostavia ravintoloita ja pubeja vanhassa juutalaiskaupunginosassa. Kaupungissa on kesäsesongin aikaan tarjolla laaja valikoima kävelykierroksia eri teemoilla.

Auschwitz oli meille molemmille uusi kohde ja nyt Etelä-Puolassa käydessämme totesimme, että on aika paikata tämä aukko yleissivistyksessämme. Varasimme opastetun kierroksen, jossa meitä kierrätettäisiin sekä Auschwitzissa että Birkenaun leirissä. Leirit ovat sen verran kaukana toisistaan, että opastettu kierros oli hyvä päätös: meidät kuljetettiin parkkipaikalta pikkubussilla ensin Auschwitziin, sitten takaisin parkkipaikalle, josta käveltiin pari sataa metriä Birkenauhun.

Auschwitzin leiristä on jäljellä enemmän nähtävää. Vanhoihin, säntillisen suoriin riveihin järjestettyihin kaksikerroksisiin rakennuksiin on kerätty näyttelyesineitä ja tietoa. Näyttely on suuri ja sen kiertäminen itsekseen olisi vienyt monta tuntia. Näyttelyn eri osiot kuvaavat tapahtumia leirillä hyvin tarkasti.

Museon tarkat tiedot tapahtumista ovat suurelta osin sen ansiota, miten tarkasti natsit dokumentoivat puuhiaan. Kuuntelen parhaillaan äänikirjaa ”The Rise and Fall of 3rd Reich”, joka perustuu pitkälti myös natsien omiin raportteihin tekemisistään. Moni puolueen johtohahmo piti päiväkirjaa, kaikki päätökset ja niiden toimeenpano kirjattiin ylös, ja samoin myös keskitysleireillä pidettiin tarkkaa kirjaa ihan kaikesta. Toki sitten kun oli selvää, että paska oli niin sanotusti osunut tuulettimeen, myös Auschwitzissa ja Birkenaussa todisteita siitä, mitä leireillä oli tapahtunut pyrittiin paniikissa tuhoamaan, mutta monenlaista kirjanpitoa, rakennuksia ja esineistöä jäi silti jäljelle runsaasti.

Oppaan kanssa kiersimme tärkeimmät osat puolessa toista tunnissa ja kuulimme varmasti tärkeimmät tiedot. Toki Auschwitzin historia oli meille jo monelta osin tuttua niin historiantunneilta kuin myös lukuisten Keski-Euroopan kaupungeissa näkemiemme museoiden ja historiallisten kävelykierrosten ansiosta. Jos olisimme kiertäneet näyttelyitä itsenäisesti, olisimme ehkä keskittyneet tarkemmin niihin näyttelyn osiin, jotka tarjosivat meille uutta tietoa, mutta tämäkin vierailu antoi meille hyvän kokonaiskuvan ja piti aikataulumme tiiviinä — olimme melkein tunnin ajomatkan päässä Wadowicesta ja koiran kohtuullinen yksinoloaika oli myös pidettävä mielessä.

Birkenausta on jäljellä paljon vähemmän kuin Auschwitzista. Birkenaussa rakennukset olivat yksinkertaisempia, sillä leiri rakennettiin nopeammin ja sinne oli tarkoitus säilöä enemmän väkeä. Valtavan pellon täyttivät suorakaiteen muotoiset tallimaiset yksikerroksiset rakennukset, joiden kunkin keskellä oli tulisija tilan lämmittämistä varten. Nyt useimmista rakennuksista on jäljellä vain yksinäisinä suorissa riveissä sojottavat savupiiput. Paikalliset hyödynsivät puisten rakennusten materiaaleja sodan jälkeen jälleenrakennukseen ja sää on syönyt pitkälti loput puurakenteet vuosien mittaan.

Birkenauhun johtavat kuuluisat junanraiteet, joita pitkin vangit kuljetettiin tälle leirille, joka oli esimerkillisen tehokas toiminnassaan. Kuljetuksen jälkeen väki jaettiin sen mukaan, oliko heistä tekemään työtä vai ei. Osa lähetettiin suikuun ja osa taas ”suihkuun” — jälkimmäiset siis riisuutumaan, hiusten leikkuuseen ja kaasukammioon. Kaasukammioiden kattoihin oli asennettu jopa suihkupäät, joita ei kuitenkaan koskaan yhdistetty vesijohtoihin: näin ”suihkuun” lähetetyt eivät osanneet aavistaa mitään ennen kuin oli liian myöhäistä.

Natsien tehokkuudesta kertoi myös se, että leiriläiset tosiaan riisuttiin ja heidän hiuksensa leikattiin ennen kaasututusta. Hiukset lähetettiin läheiselle tekstiilitehtaalla, jossa niistä valmistettiin kangasta.

Slovakian kautta kohti Budapestia

Jätimme Wadowicen keskiviikkona ja loppuviikon aioimme viettää Slovakiassa. Aiemmalla matkallamme Budapestiin olimme ajaneet Tsekin kautta ja vaikka pidimme kovasti Brnon kaupungista, tällä kertaa järkevämpi reitti kulki Slovakian poikki.

Slovakia ei vakuuttanut meitä ja totesimme, että se maa on meidän puolestamme toistaiseksi nähty. Ihmiset ovat Slovakiassa yllättävän jäyhiä verrattuna naapurimaihin Puolaan ja Unkariin, emmekä viihtyneet kovin hyvin. Luonto oli tosin kaunista ja vuorimaisemat hienoja.

Olimme kuitenkin tyytyväisiä, kun pääsimme jatkamaan matkaa kohti Budapestia — vähän kuin kohti kotia!