Must Travel

Agdesta lähdimme liikkeelle torstaina aamupäivällä, kun olimme saaneet siivottua. Asunto oli ollut mukava, mutta lyhyen siivouksen jälkeen se jäi siistimmäksi kuin silloin, kun olimme sinne tulleet. Tämä vakuutti meidät siitä, ettemme halunneet enää vuokrata edellisten asukkaiden siivoamia asuntoja. Lisäksi loppusiivouksen tekeminen itse on aina ylimääräinen operaatio, kun pakkaamisessa ja tavaroiden kantamisessa autoon on jo oma vaivansa.

Toulouseen ajoi moottoritietä pitkin pari tuntia ja ajoitimme lähtömme niin, että olisimme noin varttia ennen lounaspöytävarausta perillä. Toulousessa meidän oli määrä tavata vanhemmat, jotka lensivät kaupunkiin pitkäksi viikonlopuksi. Toulousen lentokenttä yllätti tehokkuudellaan ja he olivat paikalla jo ennen meitä.

Toulousessa oli kylmä. Olimme jo ehtineet tottua parinkymmenen asteen lämpötiloihin ja nyt kymmenen astetta tuntui todella viileältä.

Toulouse: vaaleanpunainen kaupunki, la cite rose

Toulousen kiinnostava historia tarjoaa tutkittavaa koko viikonlopuksi, ja ravintolatarjonta on erinomainen. Pienehkö kaupunki ei houkuttele valtavaa määrää turisteja, joten myös keskustan ravintolat ovat tasokkaita, eikä turistiansoja tarvitse juurikaan varoa.

Makuelämyksistä kiinnostuneen kannattaa suunnata Toulousen yllättävän brutalistiseen kauppahalliin, josta löytyy valtava määrä erilaisia ravintoloita. Meillä oli seuranamme koira, joten valitsimme ravintolan kauppahallin ulkopuolelta: erittäin suosittu Petit San Sebastian otti meidät vastaan lounasajan viime minuuteilla ja tarjoili ehkä koko reissun parhaat simpukat.

Kauppahallia lukuunottamatta Toulousen arkkitehtuuri on vaikuttavaa ja erityisesti pinkkiä. Alueen kalkkikivessä on mineraaleja, jotka antavat sille vaaleanpunaisen sävyn – siitä kaupungin lempinimi la cite rose eli vaaleanpunainen kaupunki. Maisemien ja hyvien valokuvaspottien etsijän kannattaa suunnata erityisesti joen rannan kävelykadulle, joka näin talvella oli tuulinen, mutta kieltämättä kaunis.

Joen rannasta löytyy myös opiskelijoiden suosimia edullisia ja persoonallisia baareja. Nämä tarjoavat livemusiikkia, paikallisia oluita ja railakkaita iltoja.

Aloitimme Toulouseen tutustumisen perjantaiaamuna kävelykierroksella. Luulimme ensin olevamme kalseassa sadesäässä ainoat osallistujat, mutta paikalle saapui lisäksemme neljä kyproslaista nuorta naista, joista kaksi oli innokkaita, kaksi vähän krapulaisen oloisia, sekä singaporelainen pariskunta. Kierroksen opas, Harry, esitteli Toulousen historian erikoisia yksityiskohtia tarkasti ja innostuneesti.

Toulousen historiasta löytyi yllätyksiä, joista kerron nyt hengästyttävän yksityiskohtaisesti

Toulouse sijaitsee Occiataniassa, eteläisessä Ranskassa ja on suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki. Keskustassa on helppo liikkua jalan: koko keskustan läpi kävelee noin neljässäkymmenessä minuutissa, ja päänähtävyydet ovat puolen tunnin kävelymatkan sisällä toisistaan.

Toulousen alueella on asuttu pitkään, mutta roomalaisten vallattua kaupungin, alkoi sen ensimmäinen kukoistuskausi. Roomalaiset rakensivat kaupungille uuden keskustan muutaman kilometrin pohjoiseen alkuperäisestä asutuskeskuksesta ja kuten Harry totesi, tuohon aikaan paras tapa saada alkuperäisasukkaat muuttamaan uuteen rakentamaansa kaupunkiin, oli polttaa vanha – strategia toimi ja nyt Toulouse oli uutuuttaan kiiltävä roomalainen kaupunki akvedukteineen, temppeleineen ja markkinakatuineen. Roomalaiset kutsuivat kaupunkia nimellä Tolosa.

Roomalaisten jälkeen Toulousen valtasivat visigootit eli länsigootit, joiden valtakuntaa oli tuolloin iso osa nykyistä Ranskaa ja Espanjaa. Sitten alueen valtasivat karolingit Charlemagnen johdolla. Vähän myöhemmin nimitettiin Toulousen kreiviksi Raymond ensimmäinen, jota seurasi monen monta Raymondia ja siksi Toulousesta löytyy kaikenlaista Raymondin tuon puistoa ja Raymond tämän aukiota.

Yksi Toulousen historian kiinnostavimmista ajanjaksoista alkoi kuitenkin 1200-luvulla. Katolinen kirkko oli tuolloin Ranskassa ja koko Euroopassa vahva, se hallinnoi koulutusta ja jakoi valtaa valtionjohdon ja aatelissukujen kanssa.

Samaan aikaan Toulousessa suurin piistein 20% kansalaisista oli vääräuskoisia kataareja. Katarismi oli rantautunut eteläiseen Ranskaan, ironista kyllä, kirkon organisoiman ristiretken tuloksena: ristiretkelle lähtenyt kirkonmies tutustui kataareihin matkallaan ja toi uskon mukanaan palatessaan.

Katarismi perustuu myös kristinuskoon. Suurin ero katoliseen uskoon oli ajatus kahdesta jumalhahmosta, hyvästä ja pahasta – siinä, missä katolilaiset painottivat, että olemassa on vain yksi Jumala. Käytännön arjessa kataarit toivat alueelle paljon hyvää. Kataarit uskoivat esimerkiksi sukupuoleten väliseen tasa-arvoon ja kataaripappien filosofiaan kuului opettaa kaikkia, jotka halusivat esimerkiksi oppia lukemaan, oli kyseessä sitten talonpoika ja aatelinen. Yhteiskunnassa oli muutoin keskiajalla vallalla ajatus, ettei tietoa ollut tarvetta tai itseasiassa edes kannattavaa jakaa ainakaan rahvaalle, saatika panostaa tavallisen väestön, tai esimerkiksi naisten, kouluttamiseen.

Koska Toulousen alueella oli 1300-luvulla niin paljon kataareja, johti heidän opetusintonsa alueen väestön harvinaisen korkeaan lukutaitoasteeseen.

Jyrkkä ei vääräuskoiselle sivistykselle, mutta Toulouse jatkaa vaurastumistaan

Sivistyksen iloa ei kuitenkaan kestänyt kauan. 1200-luvun alulla yksi kaikkien aikojen nuorimmista (ja ehkä siksi niin kovin energinen) paaveista Innocent III järjesti ristiretken Etelä-Ranskaan. Matkaan lähetettiin joukko lähestyssaarnaajia ja lainoppineita, joiden oli määrä kitkeä ikävä harhaoppisuus lopullisesti. Parinkymmenen vuoden kampanjan aikana kataareita vainottiin, tapettiin ja erityisesti poltettiin. Operaatio oli menestys: lukutaitoisten kansalaisten osuus pieneni merkittävästi ja perinteikkäät naisia ja köyhiä kyykyttävät arvot palasivat käytännön arkielämään myös epäilyttävän liberaaliin Etelä-Ranskaan.

Kiinnostavin tulos tästä kampanjasta oli inkvisition synty. Moni muistaa historiantunneilta Espanjan inkvisition, mutta sen edeltäjän organisoi, suunnitteli ja koulutti alun perin ristiretkeläisten joukko metsästäessään ja tappaessaan kataareja Toulousessa.

Inkvisition innokkain kehittäjä oli Toulousen piispa Foulques. Hänet tunnettiin ennen kirkon virkaan päätymistään trubaduurina ja kauppiaana, piispaksi tultuaan inkvisition isänä. Hän rakennutti upeammaksi ja isommaksi kataarien kidutuspaikaksi Toulousen katedraalin. Katedraali tunnetaan ensimmäisenä esimerkkinä arkkitehtuurista, jonka tehtävänä oli toimia niin tilana kirkonmenoille kuin myös symbolina katolisen kirkon koko yhteiskuntaan ulottuvasta vallasta. Kirkon valtaa esiteltiin nyt myös kiduttamalla kataareja kaikuvissa kirkon saleissa, paksuseinäisten tyrmien sijaan, varoituksena muille vääräuskoisille.

Toulousen seuraava menestyksekäs kausi alkoi, kun 1400-luvulla sinisen värin kauppa kiihtyi. Sininen väri oli ajan teknologialla haastavaa valmistaa ja siksi harvinainen. Se oli haluttua tavaraa erityisesti niiden vaatteissa, jotka halusivat näyttää varakkuutensa. Toulouse tuotti väriainetta ja vaurastui.

Uuden vaurauden myötä kaupunkiin rakennettiin paljon, iso osa nykyisen vanhan kaupungin alueesta. Kun kaupungista suuri osa paloi hiukan myöhemmin, määräsi kaupungin hallinto, että uudet rakennukset oli valmistettava kivestä ja tiilistä, ei vanhanaikaisesti oljen ja saven helposti syttyvästä seoksesta. Tämä oli oppaamme Harryn mukaan samankaltainen sääntö, joka astui voimaan useissa Euroopan kaupungeissa juurikin 1500- ja 1600-lukujen suurpalojen jälkeen.

Pieniä palatseja merkkinä keskiaikaisesta vauraudesta

Vauras kaupunki jälleenrakennettiin palon jälkeen nopeasti ja katukuvassa näkyy tänäkin päivänä, millä tavoin: kaupungin noin 200 merkittävintä rikasta sukua rakensi itselleen ”pienen palatsin” kaupungin keskustaan.

Nämä rakennukset tunnistaa tänä päivänä katukuvasta suuresta portista, jonka takana avautuu sisäpiha. Huoneet rakennettiin tämän puutarhan tai pihan ympärille vähintään kahteen kerrokseen. Joissakin isoimmissa pienissä palatseissa oli myös toinen piha ensimmäisen takana ja tämän ympärillä oli usein palvelijoiden asuinhuoneet. Osa palatseista pitää nykyään sisällään museoita, toiset taas on muutettu asunnoiksi. Jos valitset majapaikkasi tarkkaan, voit saada huoneen pieneen palatsiin perustetusta hotellista, tai vuokrata sellaisesta airbnb-asunnon.

Lentopostia Pikkuprinssin toimittamana

Toulousen viimeisin kukoistuskausi alkoi maailmansotien aikaan. Toulousessa valmistettiin ensimmäisen maailmansodan aikaan lentokoneita ja koulutettiin lentäjiä.

Kaksi innovatiivista kaverusta keksi sodan aikana idean. Lentokonetehdas tuotti sodassa tarvittavia lentokoneita. Kun sota loppuisi, kaupunki varmaankin laittaisi tehtaan myyntiin kysynnän romahtaessa. Kaverit ostaisivat tehtaan ja palkkaisivat toulouselaiset sotalentäjät toimittamaan postia ilmateitse!

Kun sota loppui, saivat nämä kaksi todellakin ostettua tehtaan ja palkattua lentäjät. Toinen ostajista huolehti siitä, että tehdas pysyi toiminnassa: lentokoneiden rakentajat ja huoltajat sai jatkaa samaa työtä, jota olivat tehneet sodan aikana ja jossa olivat parhaita asiantuntijoita.

Toisen vastuulle taas jäi majoittaa lentäjät Toulouseen silloin, kun he eivät lentäneet muualla. Onnekas sattuma oli, että kaksi varakkaan perheen nuorta tytärtä oli juuri perinyt Toulousen keskustasta ison hotellin. He olivat muuttaneet alakerran yökerhoksi, mutta vuokrasivat vielä joitain huoneita ylemmistä kerroksista. Tuore lentopostiyrittäjä kysyi naisilta, voisiko varata 35 huonetta toistaiseksi lentäjiensä majoittamiseksi.

”Toki!” vastasivat leidit. ”Mikä ihme on lentäjä?”

Maailman ensimmäinen lentoposti oli saanut alkunsa ja ”lentäjä” oli Toulousen uusin ja jännittävin rauhan ajan ammatti. Lentäjät toimittivat postia Pariisista Toulouseen, siitä taas Espanjaan, Marokkoon ja Tunisiaan. Myöhemmin reittejä avattiin lisää.

Erityisesti Saharan autiomaan ylittävä reitti oli varsin vaarallinen ja nopeasti lentäjät saivatkin osakseen hurjan maineen. Heistä tuli kuuluisuuksia ja pian ympäri Ranskaa tiedettiin Toulousen lentopostin lentäjien nimet, ja missä huoneissa kukakin Toulousen keskustan Hotel Balconissa nukkui.

Hotelli Balconia voi edelleen ihailla Toulousen keskustassa, keskustorilla. Me satuimme paikalle juuri sinä viikonloppuna, kun Toulousen joulumarkkinat avattiin samalla torilla. Tori tarjosi valtavan valikoiman ranskalaisia herkkuja, hehkuviiniä ja käsitöitä.

Tänä päivänä lentopostin lentäjistä ehkä vain yksi nimi on myös meille suomalaisille tuttu: Antoine de Saint-Exupéry. Vanhemmat ranskalaiset muistavat vielä useita muitakin!

Itseasiassa Toulousen lentokoneet ja lentäjät olivat niin kuuluisia ja lentäjien lentotaito niin uhkaavaa tasoa, että toisen maailmansodan aikana Saksan miehittäessä Ranskaa, lähetettiin Toulouseen erityinen delegaatio pidättämään Toulousessa asuvat 700 lentäjää.

Eräs aikaansaava paikallinen nainen organisoi tuolloin lentäjien piilotusoperaation, jossa kaikki 700 lentäjää piileskelivät Toulousen keskustassa, pienessä huomaamattomassa kirkossa puolisen vuotta, ennen kuin sama nainen organisoi heidän salakuljetuksensa muutaman lentäjän joukoissa, tekoparroin ja -viiksin naamioituina Espanjaan. Kirkko oli Saint Jeromen kirkko ja löytyy edelleen samalta paikaltaan, Toulousen kiireisen kävelykadun varrelta, jemmassa talojen välissä.

Kukoistava lentoposti varmisti lentokoneiden valmistamisen jatkumisen Toulouesssa ja toi kaupungille mainetta ja rahaa. 1960-luvulla oli kuitenkin aika muuttaa suuntaa ja kehittää lentokone, jolla voitaisiin kuljettaa myös matkustajia. Uuden koneen ja myöhemmin yrityksen nimeksi tuli Airbus.

Tänäkin päivänä Airbusin koneet valmistetaan Toulousessa ja kaupunki on sen ansiosta edelleen erittäin vauras. Kaupunki rakentaa juuri kolmatta metrolinjaa.

Toulousesta Daxiin

Toulousen jälkeen suuntasimme kohti Baskimaata, joka ulottuu sekä Ranskan että Espanjan alueelle Biskajanlahden rannalla. Vauras ja suosittu Baskimaa tarjosi meille kuitenkin niin kalliita majapaikkoja, että yövyimme sen reunoilla Daxissa ja Riojassa, tehden retkiä eri baskikohteisiin. Niistä lisää seuraavassa merkinnässä!