Teimme syysreissun Venetsiaan. Turisteja kuhisevaan kaupunkiin lienee parasta matkustaa reilusti sesongin ulkopuolella ja mikä olisikaan enemmän sesongin ulkopuolella kuin marraskuu ja viikko miesmuistin pahimpien tulvien jälkeen. Tarkoituksenamme oli tehdä pieni pistoreissu, tarkastaa kaupungin laatu tulevia matkoja ajatellen ja käydä katsastamassa Biennaali sen sulkemisviikonloppuna.

Saapuminen – päivä 1

Lensimme Trevison lentokentälle, joka ei ole Venetsiaa lähimpänä sijaitseva kenttä, mutta sinne lentävät halpalentoyhtiöt Ryanair ja Wizzair eli tämä oli taloudellinen vaihtoehto. Olin epäileväinen sijainnin suhteen, koska matkamme oli hyvin lyhyt, vain kolme päivää, ja kenttä on aika kaukana kaupungista. Siirtymiin voi näissä olosuhteissa kulua liiallisesti arvokasta reissuaikaa.

Löytö: 40 minuutin bussi Trevison lentokentältä Venetsiaan

Löysin kuitenkin aivan loistavan bussiyhteyden kentältä kaupunkiin: Barzi-niminen bussiyhtiö ajaa moottoritietä Trevison kentältä Venetsian ytimeen neljässäkymmenessä minuutissa. Melkein ostin meille jo etukäteen liput bussiin, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin. Loppujen lopuksi on mahdotonta tietää mihin bussiin tarkalleen ehtii lentokoneesta.

Tämä osoittautui mahtavaksi valinnaksi, kun pääsimme perille. Bussiliput olivat paikanpäältä ostettuna vielä halvempia kuin netissä! Barzin verkkosivuilla liput olivat 12 euroa suunta tai 22 euroa menopaluu, Trevisossa lentokentän lipputiskiltä ostettuna taas 10 euroa suunta tai 19 euroa menopaluu.

Olimme kovin tyytyväisiä itseemme ja kaiken lisäksi pieneltä kentältä lähti ylimääräinen bussivuoro heti kohta lentomme laskeuduttua eli emme joutuneet odottelemaan seuraavaa aikataulun mukaista bussia.

40 minuuttia myöhemmin: Vaporetolla kohti majapaikkaa

Saavuttuamme Tronchetton bussiterminaaliin, hyppäsimme jännittävään kulkuvälineeseen: People Moveriin, joka kuljetti meidät muutamassa minuutissa terminaalista satama-alueelta Piazzale Romalle, hintaan 1,5e. People Moverin kyydissä tosin tajusimme, että olisimme voineet suoraan terminaalista hypätä vesibussiin eli Vaporettoon. Noh, tulipahan testattua tämäkin omituinen kulkuväline.

Piazzale Roma näytti olevan suuri joukkoliikenne-hubi. Tänne saapuvat tavalliset bussit mantereen puolelta pitkää siltaa pitkin ja toisella puolella Grande Canalea on Venetsian juna-asema. Ostimme liput Vaporettoon (7,5e) ja hyppäsimme vesibussiin. Vaporetto-linjoja on muutamia ja tässä pitää olla tarkkana: eri linjat lähtevät eri laitureilta. Me ostimme lippumme aina lipputiskiltä, jollaisia löytyy kaikilta Vaporetto-pysäkeiltä. Kerrottuamme mille pysäkille olemme menossa, saimme joka kerta tiskin takaa selkeät ohjeet miltä laiturilta ja minkä numeroiseen paattiin hypätä.

Majapaikan etsintä sekä kaupunkikävelyä

Hypättyämme Ponte Rialton pysäkillä ulos Vaporetosta, alkoi reissumme ensimmäinen suuri seikkailu: eksyminen Venetsian pikkukujille. Lähdimme suunnistamaan Airbnb-isäntämme ohjeiden sekä Google Mapsin avulla pieniä kujia pitkin majapaikkamme suuntaan. Luulimme noudattavamme ohjeita, mutta yllätykseksemme kohtamisimmekin pian pienen kanaalin, ilman minkäänlaista siltaa, josta pääsisimme yli.

Tarkistimme kartan, palasimme takaisin päin ja yritimme toista kujaa pitkin. Sama lopputulos: kanaali, mutta ei siltaa. Aloimme jo olla nälkäisiä ja osa meistä turhautuneita. Parin harharetken jälkeen kuitenkin löysimme kuin löysimmekin sillan ja pääsimme yli kanaalista. Tämän jälkeen löysimme majapaikkamme hyvin hyvin pieneltä kujalta vaivatta ja kipusimme neljänteen kerrokseen (tämä osuus oli taas vaivalloinen, vanhojen talojen kerrokset ovat kovin korkeita ja raput kovin jyrkkiä).

Tarinan opetus: katso tarkasti sitä karttaa, vaikka jo siinä vaiheessa kun hyppäät ulos Vaporetosta. Netti ja gps takkuilevat pikkukujilla ja saatat eksyä tai kävellä kanaaliin.

Seuraavaksi lähdimme metsästämään ruokapaikkaa. Olin katsonut Tripadvisorista meille pari potentiaalista paikkaa ja suuntasimme heti näistä lähimpään, joka näyttikin sopivan kansanomaiselta meidän makuumme: pitkä tiski erilaisia antipasteja, friteerattuja riisipalloja ja leipiä sekä kaikenlaisia mereneläviä ja paikallisia mummoja istumassa pöydissä. Tilasimme sitä sun tätä, jokin oli loppu, mutta tarjoilija keksi meille yhdistelmälautasen grillatuista katkaravuista ja mustekaloista… Ja tilaamani lasi talon punaviiniä tarjoiltiin italialaiseen tyyliin täysin satunnaisesta lasista. Olimme varsin tyytyväisiä ravintolavalintaamme ja kaikki tilaamamme ruoka oli herkullista!

Ruokaillessamme aurinko ehti laskea ja lähdimmekin tunnelmalliselle iltakävelylle. Pimeä tulee tähän aikaan vuodesta aikaisin, Venetsiassakin jo viiden aikaan iltapäivällä oli säkkipimeää. Ja kun sanon säkkipimeää, tarkoitan sitä: Venetsia ei ole hyvin valaistu kaupunki. Pienet kujat ja erityisesti pienet kanaalit ovat täysin vailla katuvaloja ja vain suurimmat turistien suosimat kulkuväylät on hyvin valaistuja. Vain suurimmilla kirkoilla on muista italialaisista kaupungeista tutut loistavat iltavalaistukset.

Koska meillä ei ollut kunnianhimoisia nähtävyystavoitteita tälle matkalle, lähdimme hiljokseen harhailemaan kohti S. Marcon aukiota, joka on Venetsian suurin nähtävyyskeskittymä ja ajattelimme kuitata nämä pääpaikat iltakävelyn merkeissä, yrittämättä ollenkaan sisään nähtävyyksiin. Aukio oli kieltämättä vaikuttava ja ensi kerralla aiomme ehdottomasti vierailla sekä pyhän Marcon kirkossa että Dogen palatsissa – Doget ovat aikoinaan olleet Venetsian johtajia, jotka valittiin merkittävien venetsialaisten sukujen joukosta ja hallitsivat Bysantin valtakuntaan kuuluvaa Venetsiaan suuresta ja mahtavasta palatsistaan. Näiden lisäksi Venetsiasta löytyy kovasti kehuttuja museoita, jotka pääsevät myös ensi reissun ”to visit”-listalle.

Biennaali ja tulvavesien välttelyä – päivä 2

Toisen matkapäivän pääohjelmanumerona meillä oli Venetsian Biennaali. Biennaali järjestetään joka toinen vuosi (tästä se on saanut nimensä ”biennaali”) ja me vierailimme tämän vuoden viimeisinä päivinä. Massiivisen nykytaiteen näyttely- ja tapahtumakokonaisuuden juuret ovat 1800-luvun loppupuolella: tällöin järjestettiin ensimmäinen suuri taidenäyttely Italian kuningasparin hopeahääpäivän kunniaksi ja ensimmäiseeen Biennaaliin osallistui taiteilijoilta 15 eri maasta.

Biennaalin päänäyttelyt on jaettu kahteen osaan. 29 maan paviljongit löytyvät Venetsian itäosasta Biennaalin puutarhasta, joka on Biennaalin alkuperäinen näyttelypaikka. Puutarha on mielenkiintoinen vierailukohde myös silloin, kun Biennaali ei ole käynnissä, sillä 29 maata ovat itse suunnitelleet ja rakentaneet paviljonkinsa. Tämä merkitsee, että puutarha on täynnänsä eri tyylejä ja aikakausia edustavia rakennuksia – Suomen paviljonki on yllättäen Alvar Aallon käsialaa.

Puutarhan lisäksi Arsenale-nimisessä valtavassa näyttelytilassa vanhalla telakka-alueella on puutarhassakin esillä olevien taiteilijoiden muita töitä. Kahteen näyttelykokonaisuuteen saa ostettua yhteislipun, jonka hinta oli 24 euroa. Jälkiviisaana sanoisin, että molempien katsastaminen samana päivänä oli turhan kunnianhimoista ja loppumetreillä aloin olla jo korviani myöten täynnä nykytaidetta. Seuraavalla kerralla nämä jaettakoon kahdelle eri reissupäivälle.

Näiden näyttelytilojen lisäksi Biennaaliin on kuulunut vuoden mittaan esimerkiksi elokuvafestivaali, arkkitehtuurinäyttely, tanssiesityksiä, performansseja ja luentoja.

Päivän jännittävin osuus ei ehkä kuitenkaan ollut itse Biennaali – vaan pääseminen sinne! Lähdimme liikkeelle aikaisin, yhdeksän aikaan, ja joimme erinomaiset kahvit ja pienen aamiaisen lähikahvilassa. Sitten suuntasimme kävellen kohti Biennaalia. Huomasimme jo alkumatkasta, että vesi oli kovin korkealla ja tulvi paikoittain kanaaleista kaduille. Otimme kuvia, mutta emme olleet huolissamme… Ennen kuin pääsimme pyhän Marcon aukiolle:

Matkamme katkesi tähän. Meillä ei ollut matkassa kumisaappaita, mikä olisi jälkikäteen ajateltuna ollut erittäin loistava kenkävalinta vetiseen Venetsiaan, emmekä olleet myöskään ostaneet kaikissa matkamuisto- ja krääsäkaupoissa myytäviä polvimittaisia (supertyylikkäitä… Italia, muodin mekka, iskee jälleen) kengänsuojuksia, jollaiset yllä olevassa kuvassa voi havaita monella turistilla ja paikallisellakin. Emme ostaneet niitä tässäkään vaiheessa, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt, kuten seuraavana aamuna huomasimme… Päädyimme siihen, että palasimme hiukan takaisin päin ja hyppäsimme taas Vaporettoon. Säästyimme tässä vaiheessa nousuvedestä kuivin jaloin.

Toiseen reissupäivään sisältyi näiden jännittävien elämysten lisäksi jälleen loistava ruokapaikka: Taverna Scalinetto – voimme antaa lämpimät suositukset myös tälle kohtuuhintaiselle viihtyisälle tavernalle, jossa tarjottiin jälleen erittäin tuoreita mereneläviä ja herkullisia jälkiruokia!

Vesilabyrintti, ongelmanratkaisua ja poistuminen – päivä 3

Sunnuntaiaamuna heräsin aamuyöllä hälytysääneen. Kaupungissa kuulutettiin yleistä hälytyssignaalia ja sen jälkeen kuului neljä nousevaa huilumaista ääntä – kovin aavemaista pilkkopimeässä ja autottomuudessaan hiirenhiljaisessa kaupungissa. Sarja toistui muutaman kerran. Emme hätääntyneet – olimme kuulleet saman hälytyksen myös edellisenä iltana: kyseessä oli korkean nousuveden hälytys. Koska en heti saanut uudelleen unen päästä kiinni, googletin aikani kuluksi lisätietoa hälytyksestä.

Venetsiassa nousuveden (acqua alta) aiheuttamasta tulvasta varoitetaan tosiaan yleishälytyksellä, jota seuraa äänisarja, joka kertoo kuinka korkealle vesi tulee ennusteiden mukaan nousemaan. Yksi pitkä yhtenäinen ääni kertoo yli metrin noususta normaalitason yläpuolelle, kaksi nousevaa ääntä yli 110 sentin noususta, kolme yli 120 sentin ja neljä ääntä yli 140 sentin noususta. Tämän internetistä luettuani, olisi minun ehdottomasti pitänyt saman tien nousta sängystä ja lähteä kumppariostoksille.

Heräsimme joitakin tunteja myöhemmin, laittauduimme lähtöön, pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, jätimme kaupunkiveron pöydälle (Venetsiassa, kuten monessa muussakin Italian kaupungissa majoituspalvelua tarjoavan on veloitettava turisteilta kaupunkivero, joka on venetsiassa 3 euroa/yö/vieras) ja suuntasimme aamukahville. Istuessamme kahvilan ikkunapöydässä, ikkunan ohi saapasteli kumisaappaissa mies, joka heilutteli meille kengänsuojuksia, elehtien kysyvästi, haluaisimmeko sellaiset, koska huomasi, ettei meillä niitä vielä ollut. Huvittuneina huidoimme hänet tiehensä. Se oli tietenkin virhe.

Meillä oli suunnitelmana käveleskellä rauhassa Tronchettoon lentokenttäbussille kaupungin läpi ja katsella vielä viimeiset silmäykset Venetsiaa. Minulla oli mielessä myös vielä viimeiset kuvat kanaaleista ja pikkukujista päivänvalossa.

Heti kahvilasta lähtiessämme kohtasimme kuitenkin ongelman. Ylitettyämme sillan lähikanaalimme yli, vastassa oli parikymmentä senttiä vettä kadulla. Käännyimme ympäri tarkoituksenamme löytää toinen reitti tai ne pahuksen kengänsuojukset, joita emme olleet vieläkään ostaneet. Huomasimme nopeasti olevamme saarrettuina kaikilta suunnilta, eikä meidän saarekkeellamme tietenkään ollut ainuttakaan kenkäsuojuskauppiasta!

Aikamme ihmeteltyämme totesimme, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kahlata ja hypätä jälleen kerran Vaporettoon, jolla pääsemme lentokenttäbussille. Märin kengin pääsimme onnellisesti ja ajoissa bussille, mutta tulvatilanteessa emme saaneet niitä viimeisiä kanaalikuvia, joista olin haaveillut. Ja olisipa ollut hauskaa napsia myös tulvakuvia. Jos kengät olisivat olleet kuivat. Kanaalivedessä kahlatessa, kengät täynnä kanaalivettä, en jäänyt kuvailemaan. Vaporeton kyydistä nappasin vielä muutaman kuvan tulvivasta Grande Canalesta:

Kokemustemme perusteella:

5 vinkkiä Venetsiaan turistille, joka ei pidä turisteista:

1. Matkusta ehdottomasti sesongin ulkopuolella. Marraskuussa turistimäärä oli aivan siedettävä. MUTTA! Ota kumisaappaat mukaan tai osta ne kengänsuojukset. Ja tuo sateenvarjo. Pakkaa kamppeesi lisäksi reppuun tai muuhun kannettavaan kassiin. Lentolaukun kantaminen tulvassa ei näyttänyt miellyttävältä (me olimme onneksi kassipolitiikalla matkassa Ryanairin matkatavarapolitiikan vuoksi).
2. Älä majoitu San Marcon alueella! Venetsia muistuttaa hiukan Roomaa: turistialueilla on tungosta ja matkamuistoliikkeitä ja huonoja ravintoloita, mutta kun poistut pahimmasta rysästä, löydät aivan kulman takaa ihania hiljaisia kujia ja paikallista elämää sekä aivan loistavia ruokapaikkoja. Venetsia on saarimaisen olemuksensa vuoksi hyvin kompakti kaupunki ja vaikka majapaikka olisi vähän kauempana ytimestä, pääsee kävellen näppärästi kaikkialle.
3. Varaa tarpeeksi aikaa pikkukujien kiertelyyn. Meillä ei ollut tähän ihan riittävästi aikaa, mutta se oli kaupungissa ehdottomasti parasta. Piazza San Marco on upea, mutta kuten monessa muussakin italialaisessa kaupungissa, kaikista kuvauksellisimmat ja tunnelmallisimmat paikat löytyy harhailemalla päämäärättömästi.
4. Älä pelkää Trevison lentokenttää. Se on aivan pätevä lentokenttä ja siirtymä Venetsiaan on yllättävän vaivaton ja nopea. Jos sinne lentämällä pääsee halvemmalla, tartu tarjoukseen. En usko, että Marco Polon lentokentältä pääsee kaupunkiin paljon nopeammin.
5. Syö ja juo, kuten paikalliset. Venetsia ei ole pizza-aluetta, skippaa siis pizzeriat ja palaa asiaan Napolissa. Merenelävät ja kala taas ovat niin venetsialaista kuin voi olla, valitse listalta siis paljon niitä – täällä ne ovat tuoreita ja ne osataan valmistaa! Huomaat varmasti turisteja juomassa hienoilla terasseilla bellinejä – kävele ohi, suuntaa rähjäiseen kulmakuppilaan ja tilaa bellinin sijaan spritz proseccolla ja aperolilla, kuten paikalliset. Me testasimme myös prosecco-campari-spritzin, joka oli ehkä vielä herkullisempi!