Must Travel

1. Ensivaikutelma Ateenasta: Joulukuinen aurinko

Saavuin Ateenaan varhain sunnuntaiaamuna, joka sattui olemaan joulukuun ensimmäinen eli samalla ensimmäinen adventti. Harmaan syksyisestä Budapestista oli piristävää päästää aurinkoiseen Ateenaan, jossa lämpötilat kohosivat päivällä parhaimmillaan kahteenkymmeneen asteeseen – siinäpä heti ensimmäinen syy valita seuraavaksi matkakohteeksi Ateena: säätila vaikuttaa olevan talvisin oikein miellyttävä!

Jo ensivaikutelma oli, että tässäpä loistokohde paeta talvea. Paikalliset tosin viipottivat kevyttoppatakeissa ja olivat selkeästi sitä mieltä, että sää on hyytävä, mutta sehän ei suomalaista turistia haittaa – minä olin varustautunut neuleilla ja farkkutakilla, mikä osoittautui juuri sopivaksi asukokonaisuudeksi Ateenan sääoloihin.

Saapuminen lentokentältä Ateenan keskustaan oli melko vaivatonta. Lentokenttä on suuri ja opasteet vähän huonot, mutta siitä huolimatta löysin suhteellisen pienellä vaivalla juna-aseman, josta lähtee kaupungin suuntaan metro puolen tunnin välein. Lippuautomaatista saa ostettua menopaluulipun lentokentälle ja hintaa tulee noin 10e/suunta. Muista leimata lippu siirtyessäsi laiturille, muuten se ei päästä sinua ulos porteista määränpäässäsi! Terveisin nimimerkki ”kokeilin” – jouduin pyytämään elekielellä apua henkilökunnan jäseneltä, joka leimasi lippuni ensin sisään ja sitten ulos. Junamatka keskustaan kestää noin 40 minuuttia.

2. hisroria: Rauniot ja antiikin Kreikka

Toinen syy matkata Ateenaan on tietenkin rauniot – joku voisi jopa pitää tätä ensisijaisena syynä!

Ateenassa on rauniota ja ne toki ovat kaikkien turistien to-do -listalla ykkösenä. Niin minunkin. Eli suuntasin heti nopean falafel-lounaan jälkeen raunioille. Tämä oli viisas valinta, koska talvikaudella kaikille raunioille on ilmainen sisäänpääsy joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina! Normaalisti hinnaksi tulee 30 euroa jos haluaa käydä kaikilla raunioilla.

Pääpaikka on tietenkin Akropolis eli kukkulan huippu ja rinteet, mutta tämän lisäksi kukkulan juurelta löytyy myös kreikkalainen agora, roomalainen agora, Hadrianuksen kirjasto ja ehkä vielä joku muukin rauniokeskittymä, jonka olen jo unohtanut. Pylväänpalasia riittää siis ihmeteltäväksi ja tässä saa kulumaan koko päivän, innokkaimmat rauniobongarit vaikka kaksi.

Itse suoritin tämän osion Ateenaa niin, että aloitin Akropoliin tutkimisella. Sisäänkäynti oli mielestäni yllättävän vaikea löytää kun sitä ensimmäisenä lähti sokkona etsiskelemään, se ei nimittäin näy Google Mapsissa, joka on yleensä milleniaalireissaajan paras kaveri. Mutta tiedoksi tuleville matkaajille: se löytyy kukkulan laelta, länsipuolelta huippua. Toinen sisäänkäynti näytti olevan kukkulan alla eteläpuolella, amfiteatterin luona.

3. Museot

Ateenassa on myös museoita, joita internetissä kovasti kehuttiin ja siksi päätinkin vierailla parissa. Valitsin museovalikoimasta matkapäivälle numero 2 Akropolis-museon ja päivälle numero 3 arkeologisen museon. Näiden lisäksi luin ylistäviä kommentteja myös Benaki-museosta, joka koostuu monesta eri yksiköstä ympäri Ateenaa ja esittelee muun muassa Bysantin ajan historiaa ja taidetta ja Islamilaisen kulttuurin ilmenemistä Kreikassa; sekä Kykladisen taiteen museosta, mutta ne jätin seuraavaan kertaan.

Arkeologinen museo oli suuri ja kreikkalaiseen tapaan huonoin opastein varustettu (tähän mennessä olin huomannut huonojen opasteiden olevan enemmän sääntö kuin poikkeus tässä kaupungissa ja yleistänyt havaintoni koskemaan koko Kreikkaa – tosin tulkintaani saattaa vaikuttaa se, että Budapest on hyvien opasteiden ja toimivien liikennejärjestelyjen luvattu kaupunki ja olen ehkä jo tottunut vähän liikaa siihen, että hommat toimii kuten niiden toivoisi toimivan). Tämä johti siihen, että tutkin joitakin näyttelyitä väärässä järjestyksessä ja kävelin pitkiä käytäviä ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan ja jouduin kaiken ylimääräisen kävelyn vuoksi istumaan penkille lepuuttamaan jalkojani. Askelmittarini oli kovin tyytyväinen askelsaldooni museovierailun jälkeen.

Arkeologinen museo oli odotusten mukaan huomattavasti mielenkiintoisempi kuin suomalaiset vastineensa, koska uskokaa tai älkää, täällä oli muutakin kuin nuolenpäitä ja kampakeramiikkaa!

Ensimmäisenä tutkin kykladisia löydöksiä ja tällä osastolla oli myös jokunen nuolenpää. Kykladeiksi kutsutaan Kreikan saaria, joilla on kukoistanut pronssikautinen sivilisaatio 3000-2000-luvuilla ennen ajanlaskun alkua, ja on tunnettu kykladiksiksi idoleiksi kutsutuista pienistä marmoripatsaista. Samoihin aikoihin Suomessa ruvettiin pohtimaan sitä kampakeramiikkaa.

Seuraavaksi pääsinkin eroon esihistoriasta ja löysin museon toisesta kerroksesta ruukkuja. Paljon ruukkuja.

Jännittävintä ruukkukerroksessa oli se, että sain selville, miten kreikkalaiset ovat niitä valmistaneet. He eivät siis ole vain valmistaneet ruukkuja ja maalanneen niitä, vaan mustat ja punaiset kuviot on saatu aikaan polttamisvaiheessa. Kreikkalaisilla oli käytössä spesiaaliuunit. Ne oli aika monimutkaisia rakennelmia, joissa oli maakuopassa puunpoltto-osasto, maan pinnalla taas osio ruukuille ja vielä savu- ja kurkisteluaukot. Ruukkujen polttaminen kesti aika kauan ja niitä tehtiinkin isot määrät kerralla. Uunit oli käytännössä kertakäyttöisiä, koska ne muurattiin kiinni kun ruukut oli laitettu sisälle.

Ja miten ne värit tehtiin. Näillä ruukuntekijöillä oli jonkinlaista erikoislakkaa, jolla ruukut päällystettiin. Se osa, jossa oli lakka päällä paistui uunissa mustaksi ja se osa, jossa ei, paistui punaiseksi. Eri aikakausina näitä värejä käytettiin eri tavalla eli välillä tehtiin kuviot mustalla punaiselle taustalle, välillä taas toisin päin.

Ruukkuosasto oli ehdottomasti museon jännittävin.

Toinen, vielä parempi museo oli Akropolis-museo. Museo on kohtuullisen uusi ja sitä oli myös kehuttu paljon – ihan syystä! Pääsymaksu tähän museoon oli vaivaiset 5 euroa – museot ylipäätään on Ateenassa erittäin kohtuuhintaisia.

Akropolis-museo sijaitsee Akropoliin eteläisen sisäänkäynnin tuntumassa ja on rakennettu pohjaltaan peilaamaan Akropolista. Eli eri temppeleistä löytyneet tavarat on sijoiteltu museoon samassa järjestyksessä kuin temppelit on Akropoliilla ja jokaisen temppelin luona on kerrottu kyseisestä temppelistä ja sen historiasta.

Suosittelen tätä museota ehdottomasti, jos käy Akropoliilla! Ensin kannattaa kierrellä kukkula, jolloin saa yleiskäsityksen, missä mitäkin on ja millaisesta paikasta on kyse, sitten vaikka seuraavana päivänä voi tulla museoon tutustumaan kukkulan historiaan tarkemmin.

Akropolis-museo huipentui kolmanteen kerrokseen, joka keskittyi Parthenoniin. Koko kerroksen seinät oli lasia ja kerroksen ympäri kiertävälle käytävälle oli kerätty Parthenonin reunoja koristaneita patsaita ja selitetty kuka kukin on ja mitä mikäkin symboloi. Kerroksen keskellä oli videoesitys Parthenonin historiasta.

4. Bysantin aikaiset miniatyyrikirkot

Ateenan historia ei ole pelkkää antiikkia. 400-luvulta 1400-luvulle Kreikka oli osa Bysantin valtakuntaa eli Itä-Roomaa. Tältä ajalta Ateenassa on jäljellä paljon pienen pieniä – mielettömän söpöjä – ortodoksikirkkoja.

5. Katutaide ja Ateena tänä päivänä

Toisena Ateenan päivänäni kävin katutaidekierroksella, joka osoittautui yhdeksi parhaista katutaidekierroksista, joilla olen käynyt – ja olen käynyt aika monella! Kierroksen järjesti New Athens Free Tours ja oppaana oli ateenalainen taiteilija. Kierroksen hinta perustui tippeihin: kukin osallistuja sai itse määritellä oman kukkaron ja kierroksen laadun perusteella mitä oli valmis maksamaan – itse annoin oppaalle 10 euroa.

Suosittelen muuten lämpimästi näitä tippi-systeemillä toimivia kierroksia, sillä niillä oppaiden täytyy oikeasti olla aika hyviä saadakseen hyviä tippejä – ja lisäksi ne sopivat budjettimatkaajalle, kun voi maksaa sellaisen summan, jonka on valmis investoimaan!

Kierroksen aikana kiertelimme Exarcheia-kaupunginosaa. Kaupunginosan maine ja historia on mielenkiintoinen: se tunnetaan anarkisti-kaupunginosana, siellä sijaitsevat Ateenan merkittävimmät yliopistot, arkeologinen museo ja kantaaottavimmat graffitit.

Exarcheia tunnetaan parhaiten vuoden 1973 opiskelijamielenilmauksesta, joka kulminoitui polyteknisessä yliopistossa, kun protestin kohteena olleen sotilashallinnon tankit tunkeutuivat opiskelijoiden valtaamaan yliopistorakennukseen, aiheuttaen 24 ihmisen kuoleman. Oppaamme kertoi, että se oli se hetki, jolloin koko Kreikka ymmärsi totuuden sen hetkisen hallinnon toimintatavoista ja motiiveista – hän tosin oli itse exarcheilainen, joten hänen näkemyksensä saattoivat olla hieman tapahtumien läheisyyden värittämiä.

Jo 70-luvulla ja vielä tänäkin päivänä Exarcheia on Kreikan anarkististen vastarintaliikkeiden pesäpaikka ja näihin päiviin asti Exarcheian keskustakorttelit ovat olleet yöaikaan poliiseilta kiellettyä aluetta. Näin on pyritty minimoimaan poliisin ja anarkistiliikkeiden yhteenottoja. Nyt poliisit on taas päästetty alueelle ja ainakin oppaamme mukaan se on ollut ehkä vähän passiivis-agressiivinen liike maan hallinnon suunnalta.

Turistille Exarcheia on muuten turvallista aluetta, mutta käsilaukustaan kannattaa pitää kiinni, koska sieltä löytyy kaikenlaisia pikkurikollisia enemmän kuin muista Ateenan osista. Oppaamme varoitti taskuvarkaista ennen liikkeelle lähtöä ja kertoi myös, että alueen anarkistit eivät suhtaudu suopeasti turistioppaisiin, jotka tuovat ryhmiään alueen keskustaan – ja koska hänet exarcheialaisena tunnetaan alueella, hänenkin piti opastaessaan noudattaa varovaisuutta. Pari kertaa hän lähetti meidät katsastamaan taideteoksia kortteleissa, joihin ei itse voinut oppaan ominaisuudessa tulla, ja tapasi meidät parin minuutin päästä seuraavalla kadulla. Jossain toisessa kaupungissa ja kaupunginosassa olisin heti ajatellut tämän olevan oppaan temppu, jonka tarkoitus on luoda lisäjännitystä turisteille, mutta luettuani etukäteen Exarcheiasta uskoin, että toiminnalle saattoi todella olla perusteensa!

Ateenan katutaidetarjonta on hurjan valtaisa. Exarcheiasta löytyi valtava määrä upeita graffiteja, joista suurin osa otti jollain tavalla kantaa Kreikan poliittisiin ja sosiaalisiin ongelmakohtiin. Tämän lisäksi löysin muista kaupunginosista hurjan määrän graffiteja, joilla ei välttämättä ollut niin vakavaa sanomaa kuin exarcheialaisilla vastineillaan, mutta jotka olivat kaikesta huolimatta upeita.

+ Katuruoka

Loppukaneettina mainittakoon vielä, että Ateena tarjoaa kaiken muun hyvän lisäksi huimasti herkullisia katuruokavaihtoehtoja: falafelia, kebabia, hummusannoksia, souvlakeja ja paljon muuta. Ateenaan voi siis suunnata myös makuelämysten takia!

Majapaikkani alakerrassa oli loistava pieni falafelpaikka, josta nappasin nopean välipalan mukaani parikin kertaa. Lisäksi maistoin paikallista makeaa herkkua: pieniä pyöreitä munkkeja, jotka tarjoillaan jäätelön kanssa. Voit halutessasi valita munkkeihinsa myös täytteen sekä kastikkeen ja muita päällysteitä. Perinteinen yhdstelmä on hunaja ja pähkinät. Ihan hyvää, todella makeaa!